Jenniina Harno-Tasihin

Mitä me IBD-hoitajat työssämme teemme?

15.09.2020

Mikäpä sen hienompaa kuin saada mahdollisuus kertoa teille omasta työstäni! Kuka sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.

Meidän IBD-hoitajien työ vaihtelee hieman työpaikasta riippuen. Moni meistä työskentelee poliklinikoilla, osa endoskopiayksiköissä, vuodeosastoilla tai infuusioyksiköissä. Saattaapa joku tehdä työtään yksityiselläkin. Suurin osa meistä on suorittanut alan erikoistumisopinnot. Me olemme aktiivista porukkaa. Kouluttaudumme ja päivitämme osaamistamme säännöllisesti. Kaiken toimintamme päämääränä on IBD-potilaan mahdollisimman hyvä hoito.

Itse työskentelen sairaalassa sisätautien poliklinikalla. Työni on mielenkiintoista ja palkitsevaa, joskus myös kiireistä ja haastavaa. Vaikka työ on hyvin itsenäistä, toimimme myös välittömässä yhteistyössä lääkärin kanssa. Työpäiväni sisältävät vaihtelevan kattauksen puhelinneuvontaa, laboratoriotulosten tarkistuksia, vointisoittoja, potilasohjauksia ja pistosopetuksia. Joskus kipitän pitkin sairaalaa ja tapaan potilaita päiväsairaalassa tai osastoilla. Joskus istun kuin tatti työhuoneessani, luuri korvalla ja nenä kiinni tietokoneessa.

Jokaisen työpäiväni aamun aloittaa puhelinaika. Se hetki on pyhitetty potilaiden soitoille, siihen en sovi muita työtehtäviä. Joinakin päivinä puhelin soi paljon, toisena päivänä on rauhallisempaa. Kiireisimpinä päivinä koen joskus hoitajana riittämättömyyden tunteita. Harmittaa potilaiden puolesta, jos linjoille on ollut haastavaa päästä. Ihannepäivänä olen hyvin tavoitettavissa, potilas tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, saa asiansa hoidettua ja ongelmat ratkaistua. Jokainen puhelu on erilainen. Joku saattaa kysyä lääkitysasioista, toinen rokotuksista, jollakin on suolitauti alkanut oireilla ja tarvitaan toimintaohjeita, joku kaipaa tukea ja kuuntelijaa. Joskus käydään läpi hyvinkin vaikeita vaiheita ja välillä iloitaan yhdessä. Jokainen IBD-potilas kokee tautinsa, oireensa ja tilanteensa omalla erityisellä tavallaan.

Nuoret potilaat, ”digi-sukupolvi”, ei välttämättä ole kasvanut soittelun kulttuuriin. He saattavat pistää luontevammin tekstiviestillä asiansa. Vaihtoehtoiset yhteydenottotavat ovatkin tervetulleita tässä työssä. HUS-alueella Apotti-järjestelmän Maisa-palvelu tuo yhden lisäväylän yhteydenpitoon. Olen toiveikas sen suhteen.

Lääketurvakokeet ovat varmasti suurelle osalle teistä tuttuja. Ne ovat säännöllisesti seurattavia verikokeita ja osa turvallista lääkehoitoa. Vuosien myötä vauhdilla lisääntyneet potilasmäärät, ovat tuoneet muutoksia lääkäreiden ja IBD-hoitajien työnjakoon. On jo toimiva käytäntö, että koulutettu IBD-hoitaja huolehtii potilaiden lääketurvakokeista, tarkistaa tulokset ja ohjelmoi seuraavat kontrollit. Tarvittaessa myös patistelee laboratorioon, jos kokeissa on unohtunut käydä (jokainen voi joskus unohtaa, ei hätää!).

Ensitieto-ohjauksissa uusi IBD-potilas tapaa hoitajan. Tutustumme, puhumme elämästä sairauden kanssa, kerromme lääkityksestä, käymme läpi hoitokuvioita ja jatkosuunnitelmia. IBD-hoitajilla on usein paljon tietoa ja joskus innostumme kertomaan liikaa. Tavoitteena on antaa oikea määrä tietoa oikeaan aikaan. Voi kunpa siinä aina onnistuisimmekin! Olen varmasti itsekin joskus innostuessani puhunut liikaa. Aina en varmastikaan ole tavoittanut potilaan toiveita tai osannut pukea asioita oikealla tavalla sanoiksi. Mutta uskon, että me IBD-hoitajat pyrimme antamaan parastamme, olemme me sen verran motivoitunutta porukkaa. Kiireetön ja avoin ilmapiiri luo hyvät lähtökohdat potilaan kohtaamiseen. Sairastuminen krooniseen sairauteen voi nostaa monenlaisia ajatuksia, tunteita ja pelkojakin. IBD-hoitajan kanssa näitä ajatuksia voi puida rauhassa. Sanonkin usein, että kaikesta saa puhua ja tyhmiä kysymyksiä tai kiellettyjä aiheita ei ole. Ja kyllä IBD-hoitajan luona saa halutessaan olla myös pidättyväinen ja vähäpuheinenkin. Kukin omalla tyylillään.

Lääkeohjauksissa käymme läpi uutta lääkitystä, miten sitä käytetään, yleisimmät sivuvaikutukset ja mitä kaikkea uuden lääkkeen kanssa olisi tärkeää ottaa huomioon. Tarvittaessa puhumme rokotusasioista, kertaamme verikoeseurannat ja annosnostot. Asiatiedon jakaminen on tärkeää, jotta lääkehoito toteutuu turvallisesti. Uusi lääkitys voi herättää myös monenlaisia ajatuksia ja nekin olisi tärkeää huomioida. Esimerkiksi verisuoneen tiputettavan, biologisen lääkkeen aloitus usein jännittää potilasta. Silloin saatamme käydä potilaan kanssa päiväsairaalan ovella, näytän minkälainen paikka se on ja miten sinne saavutaan. Päiväsairaalan hoitaja huikkaa yleensä samalla iloisen tervehdyksensä potilaalle. Joskus emme ehdi tavata ennen lääkkeen aloitusta. Silloin käyn tapaamassa potilasta ensimmäisen infuusion yhteydessä. Pistettävän lääkkeen kanssa käymme lisäksi läpi lääkkeen käsittelyyn ja pistoksiin liittyviä asioita. Potilas saa opetella pistämistä ensin harjoituskynän tai -ruiskun avulla. Tutkia ja kokeilla saa niin monta kertaa, kunnes tuntee olevansa valmis pistämään itse. Toinen oppii nopeasti, toinen tarvitsee enemmän aikaa ja rohkaisua. Yhtä hyviä molemmat tyylit. Hoitajana olen saanut myötäelää hienoja hetkiä potilaan voittaessa pistosjännityksensä. Upeita suorituksia joka ikinen.

IBD-hoitajan päivä on täynnä tärkeitä kohtaamisia. Jokainen päivä on erilainen. Tässä työssä ei koskaan tule täysin valmiiksi. Uskallan yleistäen sanoa, että me IBD-hoitajat olemme pääsääntöisesti hyvin sitoutuneita ja innostuneita työstämme ja pyrimme hoitamaan IBD-potilaita parhaalla mahdollisella tavalla.