Soile Salo-Hartikainen

Onnellisuusmittarit maassa, jossa IBD lisääntyy voimakkaasti

18.11.2019

YK on julistanut jo toistamiseen Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi.

Tässä YK:n tutkimuksessa korostuvat yhteiskunnalliset olot ja turvallisuus. Onnellisuustutkija, emeritusprofessori Markku Ojanen, on iloinen ja onnellinenkin Suomen saamasta kärkisijasta, mutta suhtautuu kuitenkin varauksellisesti raporttiin, jota hän kuvaa hieman pinnalliseksi viitaten siihen, että tutkimuksessa painottuvat ihmisten kokemukset yhteiskunnallisista oloista. Toisaalta onhan Suomi hyvinvointivaltio – ainakin vielä.

Omissa tutkimuksissaan Ojanen kysyessään onnellisuudesta on käyttänyt asteikkoa 1-100. Tästä vastauksena suomalaisten keskimääräinen onnellisuus on 70 luokkaa, mikä on ihan hyvä tulos.

Hän kuvaakin, että ihminen on yleensä suht´ onnellinen ja onneen riittää, kun perusasiat elämässä ovat kunnossa. Toisaalta on ihmiskohtaloita, jotka vetävät hiljaiseksi.

Ojanen mainitsee myös, että ihmiset eivät helposti suostu olemaan onnettomia, vaan kestävät paljon kaikenlaista ja että meillä on ihmeellinen toipumisen lahja.

 

Sonja Lyubomirsky ym. v. 2005 totesivat tutkimuskirjallisuuden tuovan esille ne erot ihmisten välillä, joista pitkällä aikavälillä erot johtuvat. He esittivät, että 50 % johtuu geeneistä, 10 % olosuhteista ja jäljelle jäävä 40 % olisi ihmisen oman toiminnan vaikutusta.

Elämän tyytyväisyyden mittari (Satisfaction with Life Index ) taas pyrkii ilmoittamaan ihmisten subjektiivista tyytyväisyyttä elämäänsä maittain.

Tämän lisäksi on esitetty elämänlaadun mittareita, joissa on otettu huomioon lisätekijöitä. Hollantilaisen sosiologin Ruut Veenhovenin mukaan myös elinajanodote on otettava huomioon, koska jokainen onnellinen vuosi on hyvästä ja hän onkin kehittänyt mittarin Happy Life Years.

Näitä lukiessani silmäni osuivat maailmankarttaan, joka kuvasi elämäntyytyväisyyttä eri maissa. No, siellä oli Suomi, Pohjoismaat Pohjois-Amerikka, Australia, Uusi-Seelanti…. hetkinen! Nämähän on juuri niitä maita, joita luettelemme, kun kerromme missä IBD-sairaudet ovat yleisimpiä. Ja vielä, että juuri Suomessa IBD-sairaudet lisääntyvät voimakkaasti. No niin, sittenhän on ollut tapana sanoa, että IBD-sairaudet ovat yleisiä korkean elintason ja hyvän hygienian maissa.

Palaan takaisin lukemiini teksteihin. Mikä lisää yksilön onnellisuutta? Siinä mainitaan mm. vaurastuminen tiettyyn rajaan asti, työntekomahdollisuus, koulutus, tietty ikä, siviilisääty ja sukupuoli. Kun taas mm. vakava sairaus, työttömyys ja avioero vähensivät onnellisuutta luonnollisesti.

Kun elämme korkean elintason maassa niin kuin Suomi, saamme osaksemme niitä tekijöitä, jotka johtavat meidät hyvään elämään ja onnellisuuteen. Kun sitten toisaalta tässä elinympäristössämme altistumme elintasosairauksille, jotka vähentävät onnellisuutta, jäämme miettimään, onko tämä se hinta mitä me maksamme mm. korkeasta elintasosta ja esimerkiksi hyvästä hygieniasta.

IBD:tä sairastava Mirja Kalliosaari totesi ”Yllättävä diagnoosi vapautti Mirjan vessavankeudesta – tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyneet voimakkaasti” (yle.fi, 31.3.2017), että elämän pääasia ei ole sairaus, vaan kuvaa sen olevan osa häntä taka-alalla. Myöskin hän toi esille positiivista asennetta sairauden hyväksymisessä. Ja sitten on vielä vapaus.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö kirjotti elokuussa kolumnin aiheesta: ”Miksi lapsia ei siepata kadulta”, jossa hän kertoi Amerikkalaisvieraidensa ensikommenteista Suomen vierailulla. Ensimmäiset ihmetyksen aiheet avautuivat heti lentokoneen ikkunasta, jossa Helsinki näytti metsältä. Samoin kaikki tuntui olevan puhdasta ja hanavettä voi juoda. Ihmetystä herätti myös se, että pullojen palautuksesta saa rahaa, mutta varsinainen kulttuurisokki liittyi lasten elämään. Kirjoittajan vieraat eivät olleet uskoa silmiään, kun näkivät alakoululaisia matkustavan bussissa ilman vanhempiaan, eikä koulujen ympärillä ollut aitoja. Tätä vapautta ehkä voisi kuvata onnellisuudeksi, jota ei rahalla saa.