Soile Salo-Hartikainen

Vajaaravitsemuksen havaitseminen IBD-potilaalla

31.08.2020

”Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravintoaineiden saanti ei vastaa kehon fysiologista tarvetta ja josta aiheutuu haitallisia mittavia muutoksia sekä kehon koostumuksessa että sen toiminnassa.” Näin määrittelevät asiantuntijat vajaaravitsemuksen (Orell-Kotikangas ym., 2014).

Vajaaravitsemuksen toteaminen on tärkeää, koska se on ongelmana laaja. On arvioitu, että vajaaravitsemus koskettaa vuosittain ainakin puolta miljoonaa sairaalapotilasta Suomessa. Väestön lihoessa yhä useammin myös kroonisesti sairaat voivat olla vajaaravittuja, vaikka olisivat ylipainoisia. (Orell-Kotikangas ym., 2014).

Vajaaravitsemus hidastaa sairauksista ja leikkauksista toipumista sekä lisää komplikaatioita ja jopa kuolleisuutta. Lisäksi se heikentää elämänlaatua. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksella on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi terveydenhuollon kustannukset kasvavat lisääntyneiden infektioiden ja hoitopäivien vuoksi. On arvioitu, että Euroopassa vajaaravitsemus aiheuttaa ylipainoon verrattuna kaksinkertaiset terveydenhuollon kustannukset. (Orell-Kotikangas ym., 2014).

Sairaaloissa on otettu käyttöön erilaisia hoitotyön mittareita (Saarnio & Laatikainen, 2019). Näitä voidaan käyttää hoidettaessa pidempään sairaalahoidossa olevia vuodeosastopotilaita, mutta myös poliklinikkaseurantojen yhteydessä.  Mittareita on useita ja yksi niistä on vajaaravitsemusriskissä olevien potilaiden seulonta. Vajaaravitsemusriskin arviointilomake on integroitu suoraan potilastietojärjestelmään.  Suositus on, että kaikille sairaalapotilaille tehtäisiin vajaaravitsemusriskin arviointi kahden vuorokauden kuluessa hoitoon tulosta (Saarnio & Laatikainen, 2019). Tarkoituksena on, että vajaaravitsemuksen tunnistaminen johtaa korjaaviin toimenpiteisiin ravitsemuksessa tai ravinnon nauttimisessa. Ruokavaliota voidaan esimerkiksi rikastaa lisäämällä siihen proteiinia tai energiaa (Saarnio & Laatikainen, 2019).

Vajaaravitsemuksen arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi Nutritional risk screening (NRS) -kaavaketta, jossa alkuseulontapisteet tulevat kolmesta osa-alueesta: arvio ravitsemustilasta, sairauden vaikeusasteen ravitsemustilanteen kannalta sekä ikä.

  1. Ravitsemustila kattaa painoindeksin (BMI), mahdollisen laihtumisen edeltävän 3 kuukauden aikana ja ruoan määrän edeltävällä viikolla.
  2. Sairauden vaikeusasteen kannalta ravitsemustilanne arvioidaan normaaliksi, lieväksi, kohtalaiseksi tai vakavaksi.
  3. Ikä huomioidaan, jos potilas on yli 70 vuotias.

Mikäli yhteenlasketut pisteet ovat 0-2 tulos kirjataan, tarvittaessa keskustellaan hyvästä ravitsemuksesta ja myöhemmin arviointi toistetaan. Mikäli yhteispisteitä kertyy 3 tai enemmän tulos kirjataan potilastietoihin ja tehdään tarkempi ravitsemustilan arviointi ja ravitsemushoitosuunnitelma. Tällöin ravitsemusta seuraa, suunnittelee ja tehostaa moniammatillinen tiimi: lääkäri, sairaanhoitaja ja ravitsemusterapeutti. Eteenkin silloin, kun todetaan vakava vajaaravitsemuksen riski (pisteet 5-7). (NRS-lomake).

Vajaaravitsemuksen havainnointi, seuranta ja hoito on moniammatillista tiimityötä. Vajaaravitsemusseulonnan tekee yleensä hoitohenkilökunta. Lääkärin osuus on keskeinen, koska vain hän voi tehdä vajaaravitsemusdiagnoosin. Potilaan kokonaishoitoon kuuluu ravitsemushoito, josta lääkäri vastaa.  Ravitsemusterapeutti hallitsee yleensä parhaiten ravinnontarpeen arvioinnin, erilaiset ruokavaliot, eri tilanteiden ravitsemushoidon sekä kliiniset ravintovalmisteet. (Orell-Kotikangas ym., 2014).

Poliklinikallamme Meilahden sairaalassa on tavoite tehdä NRS-vajaaravitsemusmittaus potilaille, mutta se on osoittautunut ongelmaksi riittämättömien resurssien vuoksi sekä siksi, että osa potilaista jättää tulematta hoitajan vastaanotolle, jossa olisi tarkoitus tehdä kyseinen vajaaravitsemusarviointi. Jos olet huolissasi ravitsemukseen liittyvistä asioista, voit aina olla yhteydessä IBD-hoitajaan, jolloin arviointi voidaan tehdä esimerkiksi puhelimessa tai ennen lääkärin vastaanottoa. Voit ottaa ravitsemukseen liittyvät asiat puheeksi myös lääkärisi kanssa.