Tulehduksellisten suolistosairauksien lääkehoito

Tulehduksellisiin suolistosairauksiin on olemassa laaja kirjo erilaisia lääkehoitoja, joiden tarkoituksena on rauhoittaa tulehdusta, estää taudin pahenemisvaiheita eli relapseja, ehkäistä komplikaatioita ja täten parantaa potilaan elämänlaatua. Käytössä on suun kautta otettavia lääkkeitä, paikallisesti peräsuoleen annosteltavia valmisteita sekä suonensisäisinä infuusioina ja ihonalaisina pistoksina annettavia lääkkeitä. Oikea hoitomuoto valitaan diagnoosin, taudin laajuuden ja tulehduksen vaikeusasteen perusteella. Usein eri tavoin vaikuttavia lääkkeitä myös käytetään samanaikaisesti hoidon tehon parantamiseksi. Kela myöntää IBD-potilaille ns. alemman erityiskorvausoikeuden (65 %) omavastuun ylittäviltä lääkekustannuksilta. Korvausoikeus koskee IBD:n hoitoon käytettäviä lääkkeitä.

IBD-lääkitys on yleensä pitkäaikainen tai pysyvä. Lievää peräsuolen tulehdusta eli proktiittia sairastavat voivat kuitenkin remissiovaiheissa usein tauottaa lääkityksen kokonaan.

5-ASA-valmisteet

5-ASA-valmisteilla (mesalatsiini, salatsosulfapyridiini) on paikallinen tulehdusta rauhoittava vaikutus suolen limakalvoon. Niitä käytetään pääasiassa lievän ja keskivaikean haavaisen paksusuolitulehduksen ja paksusuolen alueen Crohnin taudin hoidossa. 5-ASA-valmisteita on saatavana tabletteina, peräruiskeina ja peräpuikkoina eli suppoina. Proktiitissa paikallishoito on ensisijainen ja usein tehokkain hoito.

Kortikosteroidit

Kortikosteroideja käytetään kuuriluontoisesti rauhoittamaan aktiivia tulehdusta taudin toteamisvaiheessa tai myöhempien relapsivaiheiden yhteydessä. Niitä voidaan annostella tilanteen mukaan joko suonensisäisesti, suun kautta tai paikallisesti (peräruiskeina tai -vaahtona).

Immuunivasteeseen vaikuttavat lääkkeet

Tavallisimmin käytetyt IBD-potilaan poikkeavaa immuunivastetta rauhoittavat lääkkeet ovat tiopuriinit eli atsatiopriini ja 6-merkaptopuriini, joita käytetään aktiivin IBD:n hoidossa ja relapsin uusiutumisen estossa. Näiden lääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, usein vasta noin kolmen kuukauden kuluttua lääkkeen aloituksesta.

Metotreksaatti on todettu tehokkaaksi etenkin Crohnin taudissa. Sen käyttö haavaisessa paksusuolentulehduksessa on myös mahdollista. Lääkettä voidaan annostella joko pistoksina tai suun kautta. Metotreksaatin käytön yhteydessä tulee muistaa sen haitallisuus kehittyvälle sikiölle, minkä vuoksi lääke on tauotettava raskautta suunniteltaessa. Metotreksaatti vaikuttaa myös siittiöihin, joten isänkin kohdalla metotreksaattilääkitys on suositeltavaa tauottaa ennen hedelmöitystä.

Siklosporiinia käytetään vaikean, aktiivisen haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa, kun toivotaan nopeaa ja tehokasta hoitovastetta. Siklosporiini heikentää immuunivastetta huomattavasti ja vaikuttaa mm. munuaisten toimintaan, eikä sitä sen vuoksi yleensä käytetä pitkiä aikoja.

Tofasitinibin, joka on aiemmin ollut käytössä nivelreumassa ja nivelpsoriaasissa, on vastikään todettu olevan tehokas keskivaikean ja vaikean haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa. Kyseessä on tabletteina annosteltava valmiste.

Immuunivasteeseen vaikuttavat lääkkeet vaativat tarkkaa seurantaa. Etenkin hoidon alkuvaiheessa seurataan laboratoriokokeita (verenkuva ja maksa-arvot) tiiviisti. Tofasitinibihoidon aikana on seurattava myös kolesteroliarvoja, koska lääkkeen on todettu nostavan niitä.

Biologiset lääkkeet

Biologisilla lääkkeillä tarkoitetaan soluviljelmissä valmistettavia lääkeaineita, jotka ovat ”kopioita” elimistön omista tulehduksen säätelyyn osallistuvista aineista. Biologiset lääkkeet eivät imeydy suun kautta annettuina, vaan ne joudutaan annostelemaan suonensisäisenä infuusiona tai ihon alle annettavina pistoksina. Biologisia lääkkeitä käytetään potilailla, joilla muut lääkehoidot eivät ole olleet riittävän tehokkaita tai niitä ei muista syistä voida käyttää. Ennen biologisen lääkehoidon aloitusta suljetaan pois mahdolliset piilevät infektiot (esim. tuberkuloosi ja virushepatiitit). Nykyisin biologisen lääkkeen sopivaa annostelua voidaan tarvittaessa monitoroida lääkepitoisuuden mittauksella.

TNF-alfan estäjät infliksimabi, adalimumabi ja golimumabi

TNF-alfa on tulehdusta välittävä aine elimistössä. TNF-alfan estäjiä käytetään rauhoittamaan tulehdusta IBD:n lisäksi myös useissa muissa kroonisissa sairauksissa, kuten nivelreumassa, selkärankareumassa ja psoriasiksessa. TNF-alfan estäjät ovat tehokkaita aktiivissa suolen limakalvon tulehduksessa ja mm. Crohnin taudin fistelien hoidossa. Lääkeryhmään kuuluu sekä suonensisäisinä infuusioina että ihonalaisina pistoksina annosteltavia valmisteita. TNF-alfan estäjiä käytetään sekä haavaisen paksusuolentulehduksen että Crohnin taudin hoitoon.

Vedolitsumabi

Vedolitsumabi estää tulehdusta ylläpitävien valkosolujen pääsyn suolistoon. Lääke vaikuttaa ainoastaan suolistossa, ja sitä käytetään ainoastaan IBD:n hoitoon. Vedolitsumabia voidaan käyttää sekä Crohnin taudissa että haavaisessa paksusuolentulehduksessa ja se annostellaan suonensisäisinä infuusioina. Ylläpitohoidossa annosteluväli on yleensä 8 viikkoa.

Ustekinumabi

Ustekinumabi estää tiettyjen tulehdusvälittäjäaineena toimivien interleukiinien toimintaa. Ustekinumabia käytetään läiskäpsoriaasin, nivelpsoriaasin ja Crohnin taudin hoidossa. Ensimmäinen annos annetaan yleensä infuusiona ja hoitoa jatketaan ihonalaisina injektioina 8-12 viikon välein.

Probiootit

E. coli Nissle –bakteereja sisältävällä probioottivalmisteella on todettu tehoa haavaisen paksusuolentulehduksen remissiotilan säilyttämisessä. Probiootteja voidaan kokeilla myös paksusuolen poiston jälkeen toisinaan ilmaantuvan J-pussitulehduksen hoitoon.

 

– Johanna Haapamäki, LT, Gastroenterologi

Yleisinä hakuteoksina on käytetty

  • Martti Färkkilä, Markku Heikkinen, Helena Isoniemi, Pauli Puolakkainen (toim.) Gastroenterologia ja hepatologia. Duodecim 2018.
  • Gomollón F, Dignass A, Annese V ym. 3rd European Evidence-based Consensus on the Diagnosis and Management of Crohn’s Disease 2016: Part 1: Diagnosis and Medical Management. J Crohns Colitis 2017;11:3-25.
  • Harbord M, Annese V, Vavricka SR, ym. The first European evidence-based consensus on extra-intestinal manifestations in inflammatory bowel disease. J Crohn Colitis 2016:239-254.
  • Gionchetti P, Dignass A, Danese S ym. 3rd European Evidence-based Consensus on the Diagnosis and Management of Crohn’s Disease 2016: Part 2: Surgical Management and Special Situations. J Crohns Colitis 2017;11:135-149