Petri Mäkelä | Reunapaikka - Kysy lääkäriltä IBD:stä

Petri Mäkelä

COVID, interferonivaste ja colitis ulcerosa

12.11.2020

Kysyjä tiedustelee miten äskettäin uutisoitu interferonivaste vaikuttaa colitis ulcerosan.

Interferonit ovat valkuaisaineita, joilla on vaikutuksia elimistön ulkopuolelta tulevien taudinaiheuttajien, kuten bakteerien, virusten ja sienten aiheuttamaan tulehdukseen, kudoksien kasvun säätelyyn, verisuonten kasvuun sekä laaja-alainen vaikutus solujen immuunivasteeseen.

Interferonia erittäviä soluja ovat leukosyytit eli valkosolut (interferoni-alfa) ja fibroblastisolut (interferoni-beeta). Lisäksi on interferoni-gamma, jolla on tärkeä merkitys synnynnäisen ja hankitun immuniteetin aktivoitumisessa ja ylläpitämisessä. Kaikissa ihmisen soluissa on interferonijärjestelmä.

Interferonia käytetään joidenkin sairauksien hoidossa, esimerkiksi multippeliskleroosin, virushepatiittien ja eri veritautien hoidossa.

Immuniteetin tärkein toiminta perustuu omien ja vieraiden rakenteiden erotteluun. Immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan omien kudosten rakenteet jo elämän alkuvaiheessa, eikä se reagoi näihin. Kun kerran joku tunkeutuja on todettu elimistölle vieraaksi, siitä jää yleensä immuunijärjestelmään muistijälki.

Immuniteetti voi tehdä myös elimistön kannalta virheitä. Se voi hyökätä elimistön omia valkuaisaineita, sokerirakenteita tai soluja vastaan, jolloin se aiheuttaa autoimmuunitauteja. Toisaalta reaktio voi olla oikein suunnattu elimistölle vieraisiin rakenteisiin, mutta reaktio on liian voimakas. Tällöin syntyy atopiasairauksia, kuten ruoka-aineallergioita, heinänuhaa ja astmaa.

Autoimmuunisairauksissa elimistö muodostaa vasta-aineita elimistön omaa interferoni-järjestelmää vastaan ja saa aikaiseksi tulehdusreaktion. Tällaisia sairauksia on mm. autoimmuunihemolyyttinen anemia, jossa elimistö tuottaa vasta-aineita punasolujen pintarakenteita vastaan, ja autoimmuunimaksasairaudet, joissa elimistö tuottaa vasta-aineita eri maksan kudoksia ja soluja kohtaan.

Jokaisella yksilöllä on omankaltainen puolustusjärjestelmä viruksia, bakteereita, sieniä ja muita taudinaiheuttajia vastaan. Tähän vaikuttaa myös hankittu immuniteetti sekä esimerkiksi rokotukset. Täten samalle taudinaiheuttajalle, esimerkiksi SARS-CoV-2 -virus, on eri yksilöillä erityyppinen vaste. Osa sairastaa taudin lähes oireettomana, kun taas toinen saa rajun taudinkuvan, jossa voi olla mukana useiden eri elinten toiminnanhäiriöitä.

Vielä on hämärän peitossa, mikä on ihmisen perimän merkitys COVID19-taudin vakavuuteen. Tätä aihetta tutkitaan laajasti ja aiheesta on ollut artikkeli myös valtakunnan ykkössanomalehdessä (HS 27.9.2020).

Esimerkiksi influenssavirusten kohdalla on osoitettu, että vaikeasti sairastuneilla henkilöillä voi olla keuhkojen limakalvojen pinnalla sisäsyntyinen interferonin toimintahäiriö viruksia vastaan.

IBD:ssa ajatellaan, että joku/jotkut ulkoiset tekijät laukaisevat potilaan immuunipuolustuksessa reaktion ja lopputuloksena muodostuu auto-vasta-aineita suoliston limakalvon valkuaisainetta vastaan. Tämän seurauksena suoliston limakalvo tulehtuu ja potilas sairastuu. Hoitona käytetään paikallisesti limakalvolla tulehdusta vähentävää lääkitystä (5-ASA-valmisteet) ja myös potilaan immuunipuolustukseen vaikuttavia lääkkeitä (mm. tiopuriinilääkkeet ja biologiset lääkkeet).

Tiopuriinivalmisteet (atsatiopuriini, merkaptopuriini) vaikuttavat solunsisäiseen puriinisynteesiin, jolloin kiertävät B- ja T-solumäärät laskevat. B- ja T-valkosolut tunnistavat kohteen ja tuottavat vasta-aineita. Tästä seuraa mm. vasta-aineiden erityksen pieneneminen.

Osa biologisista lääkkeistä ovat tuumorinekroosi-tekijä alfan (TNF-alfa) vasta-aineita. TNF-alfaa esiintyy runsaasti tulehtuneen suolen seinämässä. TNF-alfan toiminnan esto vähentää kohdekudoksen tulehdusaktiivisuutta.

Vedolitsumabi-lääke estää veressä kiertävien valkosolujen siirtymistä verisuonen seinämän läpi tulehdusalueelle.

Ustekinumabi vaikuttaa estämällä interleukiini (IL) -12 ja -23 biologista aktiivisuutta. Interleukiinit ovat valkosolujen tuottamia peptidejä, jotka vaikuttavat toisiin valkosoluihin. IL-12:n ja IL-23:n poikkeava säätely liittyy immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten psoriaasiin, nivelpsoriaasiin, Crohnin tautiin ja haavaiseen paksusuolitulehdukseen.

Yleensä autoimmuunisairauksia ja niihin lääkehoitoa saavia henkilöitä on pidettävä riskiryhmään kuuluvina, koska he saavat lääkitystä, joka vaikuttaa henkilön immuunipuolustukseen heikentävästi. Täten kyseiset potilaat ovat riskialttiit kausittaisille ja yleisesti esiintyville mikrobitulehduksille. Tämän takia suosittelemme potilaille kausi-influenssarokotetta ja rokotetta yleisesti keuhkokuumetta aiheuttavan pneumokkibakteeria vastaan.

Interferonia tai sen johdannaisia ei käytetä IBD:n hoidossa eikä sairauden hoidolla vaikuteta suoraan potilaan interferonijärjestelmään. Mutta erityisesti immuunipuolustukseen käytettävillä lääkkeillä voi olla epäsuoria vaikutuksia em. systeemin toimintaan.