Nina Eriksson
Crohnin tauti ja ripuli
17.04.2018
Kysyjä pohtii Crohnin taudin pitkän oireettoman kauden jälkeen tullutta lisääntynyttä ulostamistarvetta ja ulosteen koostumuksen samanaikaista vaihtelua sekä oireiden vaarallisuutta ja hoidon tarvetta.
Crohnin tauti on pysyvä, yksilöllisesti, ajoittain, useimmiten ilman mitään selkeää syytä aktivoituva tauti ja näin voi käydä pitkänkin rauhallisen vaiheen jälkeen. (Joillakin tauti on valitettavasti käytössä olevista lääkkeistä huolimatta jatkuvasti aktiivinen.) Suurin osa saa nimenomaan ripulin ainakin yhtenä oireena taudin aktivoituessa. Aktivoitumisoireet riippuvat toki taudin sijainnista ja luonteesta. Ohutsuolen taudissa ripuli on usein vetistä, paksusuolen taudissa uloste on usein myös veristä. Peräsuolen taudin ensioireita ovat usein äkillinen ulostamistarve, limaiset ja verisiksi muuttuvat ulosteet ja mahdollisesti peräsuolen/-aukon kipu ulostaessa.
Runsas ripuli voi aiheuttaa neste- ja elektrolyyttihukkaa ja pitkittynyt ripuli usein väsymystä ja elämänlaadun heikkenemistä. IBD:ssä taudin aktivoitumiseen kannattaa yleensä reagoida ajoissa, koska silloin remission saavuttaminen on yleensä helpompaa kuin tulehduksen edettyä vaikeaksi.
Hoitavaan lääkäriin kannattaa olla yhteydessä. Suolen tulehdusta voidaan arvioida oireiden, tunnustelulöydöksen, laboratoriokokeiden ja etenkin kalprotektiinin avulla. Tarvittaessa tulehduksen arviointi tehdään tähystämällä. Kalprotektiini on hyvä suolitulehduksen mittari etenkin, jos sitä on mitattu aiemmin eri tilanteissa, jolloin käytössä on potilaskohtaisia vertailuarvoja. Crohnin taudin hoitoa/hoidon tehostamista arvioidaan näiden mittareiden, taudin historian ja luonteen sekä potilaan elämälaadun ja toiveiden mukaan. Oma lääkäri voi potilaan taustatietojen, taudin sijainnin, muun lääkityksen, matkustusanamneesin yms. yms. perusteella selvittää myös, voiko ripulin taustalla olla muu syy kuin Crohnin tauti, jos viitteitä sen aktivoitumisesta ei ole.
