Petri Mäkelä
IBD ja rauta
19.04.2019
Kysyjää mietityttää tulehduksellisen suolistosairauden ja ferritiinin välinen yhteys.
Ferritiini on raudan varastoproteiini (valkuaisaine), jota esiintyy maksassa, mutta myös muissa kudoksissa. Plasman ferritiinipitoisuus kuvastaa rautavaraston määrää, joten ferritiinimääritystä käytetään erityisesti raudanpuutteen diagnostiikkaan. Raudan ferritiinipitoisuus alenee raudanpuuteanemiassa varhain, usein jo ennen veren hemoglobiinipitoisuuden alenemista.
Tulehdukselliset sairaudet voivat nostaa ferritiinipitoisuutta, joten viitevälissä oleva ferritiinipitoisuus ei poissulje raudanpuutetta. Lisäksi viitealueen alaraja on epätarkka, mikä myös vaikeuttaa raudanpuutteen diagnostiikkaa. Raudanpuutetta sairastavilla plasman ferritiinipitoisuus on yleensä alle 20 mikrog/l, ellei potilaalla ole samanaikaisesti aktiivia tulehduksellista sairautta.
Ferritiinipitoisuuden tiedetään nousevan useissa sairauksissa, kuten maksavauriossa, kroonisissa tulehdussairauksissa, pahanlaatuisissa sairauksissa ja akuuteissa tulehduksissa. Täten raudanpuutteen määrityksessä ferritiiniä voidaan käyttää vasta, kun akuutti tulehdus on hoidettu ja potilas on taudin suhteen remissiossa.
Mikäli ferritiinipitoisuus on ns. harmaalla alueella, käytetään transferriinireseptorin – määritystä (P-TfR) lisätutkimuksena. Raudanpuute lisää em. reseptorin pitoisuutta plasmassa.
Kun mahdollinen raudanpuute on todettu, tulee ensimmäiseksi selvittää anemisoitumisen syy, onko kyseessä mahdollinen vuoto (aktiivi IBD, runsaat kuukautisvuodot, ruhjeet, leikkaukset ym.) vai dietaarinen syy (vegaaniruokavalio, vähäinen lihan käyttö ravinnossa).
IBD:ta hoitavilla lääkäreillä on raudanpuutteen selvittämiseksi käytössään plasman ferritiinipitoisuus ja TfR-reseptorin pitoisuusmääritykset. Pelkästään plasman ferritiinipitoisuuteen perustuva raudanpuutteen diagnostiikka on epävarmalla pohjalla. Usein raudanpuutetta epäiltäessä IBD-potilaista otetaan molemmat em. pitoisuudet ja niiden perusteella määritetään mahdollinen raudanpuutteen olemassaolo.
Pitää muistaa, että liiallisella raudan saannilla on haittavaikutuksia eri elimien toimintaan ja liiallista raudan kertymistä elimistöön pitää ehdottomasti välttää. Tällainen riski on olemassa suonensisäistä rautaa annettaessa. Mikäli potilaalla esiintyy yleisoireita kuten väsymys, uupuminen, keskittymiskyvyn lasku tms. tulee poissulkea muut syyt taustalta samalla, kun harkitaan mahdollisen raudanpuutteen hoito.
