Petri Mäkelä | Reunapaikka - Kysy lääkäriltä IBD:stä

Petri Mäkelä

Infliksimabin ja merkaptopuriinin pitkäaikainen käyttö

05.09.2019

Tiopuriinilääkitystä, johon merkaptopuriinikin kuuluu, käytetään IBD:n hoidossa, kun tauti 5-ASA-lääkityksestä huolimatta uusiutuu eikä pysyvää remissiota saada aikaiseksi kortikosteroidi-lääkekuureilla.

Haavaisen koliitin hoidossa lääke tulee yleensä toisessa vaiheessa, jos 5-ASA-valmisteilla ei yksin saada tulehdusta sammumaan (remission saavuttaminen) tai em. lääkityksestä huolimatta tauti aktivoituu (remission ylläpito ei onnistu). Mikäli 5-ASA-valmisteen ja tiopuriinin yhteiskäytöllä ei suolistotulehdusta saada remissioon, joudutaan lääkitykseen lisäämään biologinen lääke, joka usein on infliksimabi. Usein biologisen lääkkeen rinnalla käytetään pientä annosta tiopuriini- tai metotreksaattilääkettä estämään mahdollisten vasta-aineiden muodostumisen, jotka vievät lääkkeen tehon kokonaan pois.

Tiopuriinilääkkeet ovat yleensä ottaen hyvin siedettyjä, vaikka haittavaikutusluettelo on pitkä. Harvinaisena, pitkäaikaiseen käyttöön liittyvä riskitekijä on lymfooman kehittyminen. Riski kyseisen sairauden kehittymiseen on kuitenkin erittäin pieni.

Laajassa ranskalaisessa 19 489 IBD- potilasta käsittävässä kohorttitutkimuksessa lymfooman ilmaantuvuus tiopuriinilääkitystä saavilla potilailla oli 0.9 tapausta 1000 potilasvuotta kohden, kun se oli tiopuriinilääkitystä käyttämättömillä 0.26 tapausta 1000 potilasvuotta kohden. Eli riski lääkettä saaneilla oli suurentunut, mutta silti matala.

Toisessa suuressa 189 289 potilasta käsittävässä kohortti-tutkimuksessa selvitettiin lymfoproliferatiivisen sairauden esiintymistä potilailla, jotka saivat joko tiopuriinilääkitystä, biologista lääkitystä tai molempia. Tiopuriinilääkitystä saavilla esiintyvyys oli 0.29 1000 potilasvuotta kohden, biologista lääkettä saavilla 0.41 1000 potilasvuotta kohden ja yhdistelmälääkityksellä 0.95 1000 potilasvuotta kohden.

Kun IBD-potilaalla aloitetaan tiopuriini- tai biologinen lääkitys, punnitaan lääkityksen hyöty ja mahdolliset haitat yksilöllisesti. Tämä koskee myös mahdollista lymfoomariskiä. Nyt käytössä olevilla lääkkeillä lymfoomariski on niin matala, että lääkityksestä saatava hyöty ylittää selvästi niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Tällä hetkellä katsotaan että kyseisistä lääkkeillä on voitu viivästyttää ja mahdollisesti jopa estää paksusuolen poistoleikkaus, mikä on viimeinen hoitokeino vaikean haavaisen paksusuolitulehduksen hoidossa. Lisäksi jatkuva tulehdus paksusuolen limakalvolla itsestään lisää paksusuolen kasvaimien riskiä, joten on ensiarvoisen tärkeää saada tulehdus remissioon lääkitystä käyttämällä.

Omatoimista lääkityksen lopettamista en voi suositella, vaan muutokset käytössä olevan lääkitykseen tulee tehdä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Lisäksi suosittelen keskustelemaan hoitavan lääkärin kanssa lääkitykseen liittyvistä odotuksista ja peloista, jotta epätietoisuus ei estä asianmukaisen lääkityksen toteutumista.