Petri Mäkelä | Reunapaikka - Kysy lääkäriltä IBD:stä

Petri Mäkelä

Koronavirus, IBD ja immunosupressiivinen lääkitys

05.06.2020

Kysyjällä on Colitis ulcerosa (CU), johon hänellä on käytössä immunosupressiivisena lääkityksenä merkaptopuriini ja adalimumabi. Tauti on remissiossa. Nyt kysyjää huolestuttaa se, pitääkö sairauden ja lääkityksen takia olla koronakaranteenissa mahdollisesti koko vuoden, vai voisiko hän jo lähteä ulos ihmisten joukkoon.

Valtio on alkanut purkamaan koronavirusrajoitteita asteittain.  Suomessa palattiin etäopetuksesta kouluihin torstaina 14.5.2020. Erityisesti ikäihmisiä on vielä pyydetty jäämään karanteenin kaltaiseen tilaan, mutta muutoin rajoitteita on vähennetty. Tarkoituksena on, että rajoittaa suljettuun tilaan hakeutuvien ihmisten määrää ja pyrkiä sosiaalisesti hyväksyttyyn etäisyyteen toisista ihmisistä.

Monella IBD-potilaalla on vaikean sairauden vuoksi käytössä potilaan omaa immunologista puolustusta heikentävä lääkitys. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. tiopuriinit (atsatiopriini ja merkaptopuriini), metotreksaatti, kortikosteroidit ja biologiset lääkkeet.

Emme voi olettaa, että ihmiset suljetaan koteihinsa pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä vanhukset ja riskiryhmässä olevat henkilöt ovat olleet viikkokaupalla kotiinsa eristettyinä. Tehdyillä eristys- ja rajoitustoimilla on koronaviruksen RO-tartuntaluku saatu alle yhden. Tällä hetkellä RO-lukema olisi STM:n ja THL:n mukaan noin 0.65-0.85. Tämä tarkoittaa, että epidemia ei enää kasva koko maan tasolla. Lisäksi koronaviruksen vaikeusaste on yhteydessä saatuun viruskuormaan. Sairastuneen yskiessä ympäristöön leviää huomattavasti paljon enemmän viruksia kuin mitä esimerkiksi ovenkahvasta voi saada.

Emme voi absoluuttisesti määritellä sitä, millaisen riskin immunosupressiiviset lääkkeet aiheuttavat potilaalle saada koronavirusinfektio. Riski perustuu lääkkeiden aiheuttamaan haluttuun vaikutukseen ihmisen immuunipuolustukseen. IBD:n hoitoon käytettyjen immunosupresiivisten lääkkeiden vaikutus potilaan immunologiseen puolustusjärjestelmään on samaa tasoa kuin useimmilla syöpien hoitoon käytetyillä lääkkeillä. Kaikkien lääkkeiden vaikutus on kuitenkin yksilöllistä, eikä tätä voida täydellisesti arvioida etukäteen. Voidaan ajatella, että jos immunosupressiivisen lääkityksen aikana on ollut normaali määrä tavanomaisia nuhakuumeita eikä ole ollut syviä infektioita (esim. keuhkokuume), niin tällöin henkilön oma immunologinen puolustus on lääkityksestä huolimatta kunnossa ja reagoi suotuisasti ulkoisiin ärsykkeisiin.

Jos potilaalla on immunologinen lääkitys käytössä, pneumokkokkirokotteen voi ottaa. Rokotuksen aiheuttama vaste on vaimeampi kuin henkilöillä, jolla ei ole immunologista lääkitystä käytössä. Tästä syystä tehostusrokotusta voidaan myöhemmin tarvita. Myös puoliso voi tarvittaessa ottaa pneumokokkirokotuksen, jotta hän ei mahdollisesti sairastuessaan altista IBD-potilasta keuhkokuumeelle.

Suosituksena on etätöiden tekeminen, jos se on tarkoituksenmukaista, mutta töitä voidaan tehdä myös työpaikalla, jos se on tarpeellista. Emme voi ajatella yksilöä pelkästään sairauskeskeisesti, vaan huomioon on otettava myös muut laadukkaaseen elämään vaikuttavat seikat. Tämä pitää sisällään esimerkiksi hyvät ja luotettavat ihmissuhteet, nautintoa tuovat harrastukset ja mielekkään työn. Jos henkilö kuuluu riskiryhmään, se ei tarkoita, että puolison tulee jäädä myös pois töistä. Valtion tekemien eristystoimien tarkoituksena on minimoida kontaktit muihin ihmisiin, jotta virustartunnan leviäminen voidaan estää. Tällöin yleensä riskiryhmään kuuluvan henkilön puoliso voi käydä töissä. Isoissa ryhmissä kokoontuminen on kielletty, mutta yksittäisiä ystäviä sosiaalinen etäisyys ja muut hygieniaan liittyvät ohjeet huomioiden voi tavata. Sellaisten ihmisten kohtaamista tulee välttää, joilla on tiedossa ylähengitystietulehduksen oireita, tai jolla on tiedossa riski saada koronavirus esimerkiksi lähipiirissä koronainfektioon sairastuneen kautta.

Oma mielipiteeni on se, että IBD:ta sairastava henkilö, jolla on immuunipuolustusta heikentävä lääkitys, voi palata normaaliin elämään ottaen huomioon tietyt reunaehdot. Näitä reunaehtoja ovat mm. suurten väkimäärien välttäminen ja tilanteiden, jossa henkilö on samassa tilassa yhdessä ylähengitystietulehduksen oireista kärsivän kanssa. Lisäksi on muistettava oikea yskimis- ja käsienpesutekniikka, sosiaalisen etäisyyden (1-2 metriä) pitäminen muihin ihmisiin. Jokaisen meistä tulee olla vastuullisia ja jäädä kotiin, jos esimerkiksi nuhakuumeen oireita ilmenee. Lisäksi suosittelen tekemään etätöitä aina, kun se on mahdollista. Oman perheen kanssa voi mökkeillä ja kokoontua pienessä ryhmässä, kunhan istumaetäisyydet ynnä muut huomioitavat asiat ovat kunnossa. On muistettava, että koronavirustulehdus on erityisen vaikea ikäihmisille, joilla on useita liitännäissairauksia. Nuorilla tauti on yleensä vähäoireinen tai oireeton.