Petri Mäkelä
Kortisoni
12.06.2019
Synteettisiä kortikosteroideja käytetään IBD:n akuutissa vaiheessa remission saavuttamiseen ja sen jälkeen koliitin akuuttien vaiheiden sammuttamiseen. Em. lääkkeitä käytetään useissa sisäsyntyisissä tulehdussairauksissa, kuten reumasairauksissa, astmassa, ihotaudeissa ja veritaudeissa. Tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon käytössä on kaksi eri molekyyliä eli prednisoloni ja budenosidi.
Ihmisellä kortikosteroideja tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksessa. Kortisoni eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1935 ja vuonna 1937 eristettiin hydrokortisoni. Jo vuonna 1947 todettiin kortisonin lievittävän nivelreumapotilaan oireita ja pian tämän jälkeen aloitettiin synteettisten kortikosteroidien kehitys.
Kortikosteroideilla on tulehdusta vähentävän vaikutuksen lisäksi vaikutuksia hiilihydraatti-, valkuais- ja rasva-aineenvaihduntaan (ns. glukokortikoidivaikutus). Sekä prednisolonilla että budenosidilla on glukokortikoidivaikutusta.
Kyseisiä lääkkeitä käytetään tulehduksellisissa sairauksissa yksinomaan niiden tulehdusta estävän vaikutuksen takia. Lääkkeet estävät tulehdussoluja (valkosolut) muodostamasta tulehdusprosessin ylläpidossa tarvittavia sytokiineja. Samalla ne estävät tulehdusolojen jakautumista ja siirtymistä tulehdusalueelle. Glukokortikoidit vähentävät tehokkaasti tulehduksen oireita. Mutta vaikutus on vain oireita parantava, eikä vaikutusta taustalla olevaan syyhyn ole. Lisäksi glukokortikoidit estävät sekä vasta-aine että soluvälitteistä immuniteettia, mikä pitää ottaa huomioon esim. rokotuksia otettaessa.
Laaja-alaisesti elimistöön kohdistuvan vaikutuksen vuoksi glukokortikoideilla on runsaasti haittavaikutuksia, jotka vaikuttavat lääkkeen käyttöön. Haittavaikutukset ovat riippuvaisia annoksesta, hoidon kestosta ja siitä, mitä kortikosteroidi-johdosta käytetään. Pitkäkestoisen glukokortikoidihoidon vakavin ongelma on osteoporoosin kehittyminen. Sitä voidaan hidastaa kalsiumin- ja D-vitamiinin korvaushoidolla. Muita haittavaikutuksia pitkäaikaisesta käytöstä ovat mm. mahahaavan kehittymisen riski, suurentunut infektioriski, silmän kaihin kehittyminen, rasvan kertyminen kasvoihin (kuukasvoisuus), verenpaineen nousu, unettomuus ja levottomuus.
IBD:n hoitoon käytettävät glukokortikoidikuurit ovat yleensä lyhyitä, kestäen 6-8 viikkoa. Toistuvat kuurit voivat altistaa haittavaikutuksille. Siksi yleensä muuta lääkitystä tehostetaan, mikäli potilas tarvitsee 2-3 kortikosteroidi-kuuria vuoden aikana.
Kortikosteroidien käytöstä IBD:n hoidossa on ilmestynyt Kortikosteroidit IBD:n hoidossa-potilasopas, joka on todennäköisesti saatavilla jokaisesta IBD-potilaita hoitavasta yksiköstä. Suosittelen hankkimaan tämän pienen vihkosen luettavaksi.
