Petri Mäkelä | Reunapaikka - Kysy lääkäriltä IBD:stä

Petri Mäkelä

Krooninen proktiitti ja virtsatietulehdus

06.11.2019

Kroonisessa proktiitissa peräsuoli on tulehtunut ja tällöin yleensä ensisijaisena lääkityksenä on paikallisesti annettavat peräpuikot.

Ripulityyppinen uloste altistaa usein erityisesti naiset toistuville virtsatieinfektioille ja joskus joudutaan turvautumaan jopa estohoitona annettavaan antibioottiin. Peräsuolitulehduksen itsellään tai siihen käytettävien paikallisvalmisteiden ei tiedetä altistavan toistuville virtsatieinfektioille. Yleensä mesalatsiinivalmisteiden, joihin Asacol-valmisteet myös kuuluvat, aiheuttama hyvin harvinainen haittavaikutus, munuaistulehdus, kohdistuu anatomisesti virtsateiden yläpuolelle. Tällöin laboratoriokokeissa kreatiniini-arvo nousee ja lääkitys tauotetaan tai annosta pienennetään.

Jos virtsaamistarvetta on yli kahdeksan kertaa vuorokaudessa tai virtsapakko herättää useita kertoja yössä, asia alkaa yleensä häiritä ja puhutaan tiheävirtsaisuudesta eli pollakisuriasta. Mikäli akuutti virtsatietulehdus (mukaan lukien sukupuolitaudit) on poissuljettu, tihentyneen virtsaamistarpeen taustalta on poissuljettava muut syyt.

Yliaktiivinen rakkolihas on tärkein virtsapakko-oireen taustatekijä; rakkolihas supistelee tahdosta riippumatta. Iäkkäiden naisten vähentynyt estrogeenieritys johtaa emättimen ja virtsaputken limakalvojen kuivumiseen. Kuivumiseen voi liittyä virtsaamispakkoa ja virtsankarkailua. Interstitiaalisessa kystiitissä virtsarakon seinämän krooninen tulehdus jäykistää virtsarakon seinämää aiheuttaen lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Kyseinen tila on erityisesti naisien riesa. Naisilla voi myös kohdunpoiston jälkeen ilmaantua tiheävirtsaisuutta. Miehillä eturauhasen liikakasvu voi aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Runsas juominen lisää virtsaamisen tarvetta. Erityisesti kofeiinia ja alkoholia sisältävät juomat lisäävät virtsantuotantoa ja siis virtsaamisen tarvetta.

Mikäli elintapojen aiheuttamat syyt on poissuljettu, niin suosittelen käymään joko gynekologin tai urologin (virtsateiden sairauksiin erikoistunut kirurgi) vastaanotolla.