Petri Mäkelä
Matala ferritiiniarvo IBD-potilaalla
30.09.2021
Kysyjällä on ollut tulehduksellinen suolistosairaus aktiivisena kolmen vuoden ajan. Kysyjä kertoo matalasta ferritiiniarvosta ja uupumuksesta, joka haittaa merkittävästi hänen elämäänsä. Suun kautta otetuista pitkistä rautakuureista huolimatta ferritiiniarvo ei ole noussut.
Anemia ja sen oireet, kuten väsymys, päänsärky, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), huimaus ja hengästyminen heikentävät potilaiden elämänlaatua, työkykyä ja kognitiivista toimintakykyä.
Olemme käsitelleet ferritiiniarvoja tällä palstalla aiemmin 19.10.2020 ja 10.7.2020.
Ferritiiniarvo kuvastaa yleisesti ottaen rautavarastojen määrää. Ferritiinipitoisuuden tulkinnan ongelmana on kuitenkin ferritiinin lukeutuminen ns. akuutin faasin proteiineihin; ferritiinipitoisuus nousee herkästi rautavarastojen tilasta riippumatta esimerkiksi elimistön tulehdustilanteessa. Tästä syystä plasman ferritiini ei tulehdustiloissa paljasta taustalla mahdollisesti olevaa varastoraudan puutetta. Anemian syitä pohdittaessa mahdolliset runsaat kuukautisvuodot tai ruokavaliosta johtuva vähäinen raudan saanti on hyvä poissulkea.
Tulehduksellisista suolistosairauksista kärsivillä on usein raudanpuuteanemiaa, mutta myös kroonisen sairauden anemia yksin tai yhdistettynä raudanpuuteanemiaan, on yleistä. Anemiaa esiintyy noin 20 %:lla ja raudanpuutetta noin 30 %:lla IBD-potilaista.1
IBD-potilailla rauta imeytyy usein huonosti suun kautta otettuna. Raudanpuute on selkeä, jos seerumin tai plasman ferritiinipitoisuus on alle 20–30 µg/l. Koska tulehdus suurentaa ferritiinipitoisuutta, aktiiviseen suolitulehdukseen liittyvässä raudanpuutteessa ferritiinitaso voi olla selvästi korkeampi. Ferritiinitason ollessa välillä 30–100 µg/l potilaalla on usein raudanpuuteanemian ja kroonisen taudin anemian yhdistelmä.
Suun kautta otettava rautalääkitys on usein tulehduksellista suolistosairautta sairastavalle ongelmallinen sekä raudan heikon imeytymisen että lääkityksestä johtuvien maha-suolikanavan sivuvaikutusten vuoksi. Suonensisäistä (parenteraalista) rautahoitoa harkitaan, jos potilas ei siedä tai saa vastetta suun kautta otettavasta rautahoidosta. Suonensisäisen rautahoito voidaan katsoa tarpeelliseksi myös tilanteissa, joissa suolitulehdus on aktiivinen tai vaaditaan nopeaa raudanpuutteen korjaamista.
Kysyjän antamien tietojen perusteella hänen suun kautta ottamansa rautavalmiste imeytyy huonosti. Tästä syystä pitkälläkään kuurilla rautavarastoja ei saada täyttymään. Olisi ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että IBD on remissiossa (tulehdus on sammunut) määrittämällä ulosteen kalprotektiini (F-Calpro). Mikäli aktiivisesta tulehduksesta on viitteitä, tulisi tulehdus hoitaa. Mikäli aktiivia tulehdusta ei esiinny ja anemia on havaittavissa, olisi hoitavan lääkärin hyvä harkita suonensisäisen rautalääkityksen antoa.
Kirjallisuus:
1 Bager, P., Befrits, R., et al. The prevalence of anemia and iron deficiency in IBD outpatients in Scandinavia. Scandinavian Journal of Gastroenterology, 2011; 46: 304–309.
