Petri Mäkelä | Reunapaikka - Kysy lääkäriltä IBD:stä

Petri Mäkelä

Merkaptopuriini ja syöpäriski

11.03.2020

Merkaptopuriinia ja sen aihiolääkettä atsatiopriinia käytetään laajasti IBD:n hoidossa. Lääkettä käytetään, jos peruslääkityksenä käytettävät 5-ASA-valmisteet eivät tehoa, ja potilas tarvitsee kortikosteroidilääkitystä taudin kurissa pitämiseksi.

Kyseessä on solun perimään eli DNA:han vaikuttava lääke. Lääkettä on käytetty vuosikymmeniä mm. erilaisten maksasairauksien, verisairauksien (mm. leukemia) ja reumaattisten sairauksien hoidossa. Lääkkeen vaikutus IBD:n hoidossa välittyy usealla eri mekanismilla.

Crohnin taudissa lääkitys on yleensä pysyvä. Lääkitys on yleensä hyvin siedetty eikä lääkehoidon keskeyttämiseen tai vaihtoon johtaneita haittavaikutuksia ole esiintynyt muita immunomodulaattorilääkityksiä useammin.

Merkaptopuriini metaboloituu niin kutsutun TPMT:n (tiopuriinimetyylitransferaasin) välityksellä. Osalla ihmisistä on perinnöllinen matala TPMT-aktiivisuus, jolloin lääkkeestä voi tulla haittavaikutuksia. Tästä syystä lääkitys aloitetaan pienellä annoksella ja annosta nostetaan asteittain muutaman viikon välein laboratoriokokeita seuraten. Siksi myös osa potilaista saa hyvän vasteen tavanomaista pienemmällä lääkeannoksella. Hoitava lääkäri voi tarvittaessa mitata potilaan TPMT-aktiivisuuden.

Merkaptopuriini aiheuttaa immuunivasteen heikkenemistä, mikä johtuu lääkkeen odotetusta vaikutuksesta. Täten eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ei saa antaa potilaalle lääkityksen aikana. Immunosuppressiivista hoitoa, myös merkaptopuriinihoitoa, saavilla on kohonnut riski sairastua  lymfoproliferatiivisiin sairauksiin ja ihon pahanlaatuisiin sairauksiin (esimerkiksi melanoomaan). Nämä haittavaikutukset ovat kuitenkin harvinaisia, ja lääkityksestä saatava hyöty ylittää yleensä lääkkeen annosta aiheutuvan haittavaikutuksen riskin.

Merkaptopuriinilääkityksen suhteellisen yleisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi ja haimaärsytys (annoksesta riippumattomat) sekä maksaärsytys ja luuytimen toimintahäiriö (annoksesta riippuvat). Haittavaikutuksia saavilla potilailla voi olla myös suurempi riski saada pitkäaikaiskäytössä pahanlaatuisia kasvaimia. Laajassa ranskalaisessa tutkimuksessa lymfooman riski oli 0.90/1000 potilasvuotta kohden, joka on hoidettavaa vaikeaa tautia ajatellen matala riski. (1)

Kaiken kaikkiaan merkaptopuriinin tai atsatiopriinin aiheuttamien pahanlaatuisten kasvaimien riski on vähäinen. Lääkityksen pitkäaikaiskäytössä säännölliset laboratoriokokeet tulee toteuttaa suunnitellusti. Lääkityksen aikana tulee välttää liiallista altistumista auringon UV-säteilylle, suojata paljaat ihonkohdat ja käyttää riittävän suojakertoimen omaavaan aurinkosuojavoidetta ihokasvaimien muodostumisen ehkäisemiseksi. Ruokavalioon liittyviä tai muita vastaavia muutoksia lääkityksen suhteen ei tarvitse tehdä. On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei lääkettä tule ottaa samanaikaisesti maitotuotteiden kanssa.

Lääkityksen annostusta voidaan hoitavan lääkärin ohjauksessa laskea, jos se taudin aktiivisuus ja vaikeusaste huomioiden on mahdollista. Crohnin taudissa merkaptopuriinilääkitys on pysyvä eikä sen rutiininomaista lopettamista suositella. Haavaisen koliitin kohdalla voidaan harkita lääkityksen kokeellista tauottamista 3 ̶ 5 vuoden käytön jälkeen, jos se tautitilanne huomioiden on mahdollista.