Pauliina Molander
Milloin puhutaan kortisoniriippuvaisesta IBD:stä?
18.11.2016
Kortisoniriippuvaisesta IBD:stä puhutaan silloin, kun sairaus aktivoituu toistamiseen kortikosteroidikuurin loputtua tai jo annoslaskun yhteydessä. Koska pitkäaikaiseen kortikosteroidihoitoon liittyy runsaasti haittavaikutuksia (mm. painonnousu, luuston heikkeneminen, kaihi, diabeteksen mahdollinen puhkeaminen, infektioherkkyyden lisääntyminen, akne, univaikeudet, mielialan vaihtelut, masennus ja muistivaikeudet), pyritään kortikosteroidilääkitystä käyttämään vain kuuriluontoisesti, tavallisesti 6-8 viikon kuureina. Toisinaan annospurku ei onnistu toivotulla tavalla, vaan annosta joudutaan väliaikaisesti nostamaan ja annosta purkamaan pienin vähennyksin tavanomaista pidemmällä aikavälillä. Perinteisiä systeemisiä kortikosteroidivalmisteita jonkin verran paremmin siedettyjä ovat suun kautta otettavat budesonidivalmisteet, joista lääkeaine vapautuu vasta ohutsuolessa. Nämäkin valmisteet on tarkoitettu kuuriluonteiseen käyttöön.
Mikäli kortisonikuureja tarvitaan enemmän kuin kaksi vuodessa tai lääkityksen lopettaminen ei toistuvista yrityksistä huolimatta onnistu, tulee suolitaudin lääkehoitoa tehostaa aloittamalla immunosuppressiivinen lääkehoito (atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaatti) yhdessä tai erikseen biologisen lääkehoidon kanssa. Biologisia lääkehoitoja ovat TNF-alfa salpaajat adalimumabi, golimumabi, infliksimabi sekä suolistoselektiivinen integriiniestäjä (vedolitsumabi).
