Nina Eriksson
Peräaukon haavaumat
19.12.2017
Kysyjä on nuori nainen, jolla on aina ollut herkkä vatsa, ummetustaipumusta ja ulostamisongelmaa ja nyt peräaukon haavaumia. Koska äidillä on haavainen koliitti, mietityttää Crohnin taudin mahdollisuus.
Ensiksi toteaisin, että geenit selittävät vain osan tulehduksellisista suolistosairauksista (IBD). Jos vain toisella vanhemmista on IBD, on noin 90 % lapsista terveitä.
Crohnin tauti voi sijaita koko mahasuolikanavassa suusta peräaukkoon, joten oirekuva vaihtelee sijainnin mukaan. Tavallisimmin tauti kuitenkin sijaitsee ohutsuolen lopussa, ohutsuolen ja paksusuolen liitosalueella tai paksusuolessa. Ripuli on tavallinen oire, se voi olla veristä. Vatsakivut, väsymys ja laihtuminen ovat tavallisia oireita, ja kuumeilua voi esiintyä. Laboratoriokokeissa voidaan todeta anemiaa, tulehdusarvojen nousua ja albumiinin laskua. Normaali ulosteen kalprotektiini on varsin luotettava IBD:n poissulussa, mutta se voi olla koholla muustakin kuin IBD:stä johtuen. Peräaukon seudun tautia esiintyy 10–30 %:lla, yleensä fisteleitä (iholta lähialueen elimiin kulkevia käytäviä) ja paiseita. Mutta näitä esiintyy huomattavasti enemmän ilman Crohnin tautia.
Kysyjän kohdalla olisi hyvä tehdä huolellinen peräaukon seudun ihon, peräaukon ja peräsuolen tutkimus tarkastellen, tunnustellen ja katsoen lyhyellä putkella (prokoskooppi) esimerkiksi yleislääkärin vastaanotolla. Näin voidaan poissulkea fistelit ja ihon mikrobi-infektiot (sienet, bakteerit, virukset), peräpukamat ja limakalvon prolapsi (ulosluiskahdus). Ummetus tulee hoitaa ulosteen pehmeänä pitävällä dieetillä, riittävällä nesteen käytöllä ja liikunnalla sekä säännöllisellä ja riittävällä lääkityksellä. Kortisonivoiteiden toistuvaa käyttöä tulee myös arvioida, koska ne ohentavat alueen ihoa ja voivat siten lisätä vaivaa. Hyvään ja hellävaraiseen hygieniaan, suojaavan voiteen käyttöön ja hankauksen välttämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos tutkimuksissa todetaan poikkeavaa tai sitkeälle ja tunnolliselle hoidolle ei saada vastetta voidaan konsultoida erikoislääkäriä.
