Nina Eriksson

Stressi ja colitis ulcerosa

15.11.2018

Kysyjää huolestuttaa aktiiviin colitis ulcerosaan (haavaiseen paksusuolitulehdukseen) suunniteltu lääkitystehostus 5 ASA-valmisteesta immunosuppressiiviseen tiopuriiniin. Hän pohtii elämäntilanteensa ja ”huolestuvan luonteensa” vaikutusta tautiin ja kysyy, voisiko näihin suunnatun terapian avulla saada tauti hallintaan.

Psyykkisten tekijöiden, etenkin stressin tutkiminen, on haastavaa paitsi mm. stressin ja sen voimakkuuden määrittelemisen vuoksi myös, koska eri ihmiset reagoivat samantapaisiin asioihin hyvin eri tavoin mitä erilaisimmista syistä johtuen. Stressi voi jollekin tarkoittaa samaa kuin kiire ja paljon tehtävää, toisella sanaan sisältyy masennusta ja ahdistusta.

Nykytietämyksen mukaan psyykkisillä tekijöillä ei ole vaikutusta colitis ulcerosan puhkeamiseen, mutta niillä voi olla vaikutusta taudin kulkuun. Psyykkisellä stressillä ja masennuksella voi olla vaikutusta taudin aktivoitumiseen. Ahdistuneena sitoutuminen hoitoon voi olla vaikeaa. Stressi vaikuttaa oireiden kokemiseen lisäämällä mm. kipuherkkyyttä ja myös suolen toiminta voi muuttua. Eläinkokeista tiedetään, että stressi vaikuttaa mm. suolen limakalvolla tulehdussoluihin ja niiden välittäjäaineisiin sekä bakteerien ja limakalvon vuorovaikutukseen monimutkaisten hermo- ja hormonitoimintojen kautta. Se, onko tilanne aivan vastaava ihmisellä, ei ole vielä selvillä. Toisin päin tiedetään, että aktiivinen tauti lisää psyykkistä ahdistusta. Sen sijaan ei ole viitettä siitä, että remissiossa olevilla potilailla olisi ”terveitä” enempää psyykkisiä oireita.

Terapiat, kuten esim. käyttäytymisterapia, hypnoosi, mindfulness ja stressinhallintakeinot, parantavat colitis ulcerosa -potilaan elämänlaatua, mutta käytettävissä oleva tieto niiden vaikutuksesta itse taudin aktiivisuuteen on rajallista. Aktiivinen suolitauti ja siihen mahdollisesti käytettävät pitkäkestoiset ja/tai toistuvat kortisonikuurit aiheuttavat monenlaisia kokonaisvaltaisia riskejä ja haittavaikutuksia ja heikentävät koettua elämänlaatua. Siksi taudin saaminen remissioon tehokkaasti on tärkeää. Lääkkeiden käytöstä ja vasteen saamisen nopeudesta on tutkittua tietoa, johon me lääkärit hoidon perustamme. Tämä ei poissulje samanaikaista vaikuttamista psyykkisiin tekijöihin, jossa usein vasteet kuitenkin tulevat pidemmän ajan kuluessa. Elämän – niin mielen kuin suolenkin – muuttuessa tulee hoitoa taas uudelleenarvioida ja pohtia, voitaisiinko lääkitystä mahdollisesti vähentää, purkaa, muuttaa.