Reunapaikka Perttu Lahtinen

Perttu Lahtinen

IBD ja lihavuus

15.10.2018

Obesiteetti eli lihavuus tarkoittaa tarpeettoman korkeaa elopainoa johtuen liiallisen rasvakudoksen kertymisestä kehoon. Lihavuuden mittaamisessa käytetään painoindeksiä (BMI). Netistä löytyy laskureita, joihin voi syöttää pituutensa, painonsa ja selvittää painoindeksinsä. Normaalipainon yläraja on 25kg/m², BMI 25–30 tarkoittaa ylipainoa, 30–35 lihavuutta, 35–40 vaikeaa lihavuutta ja BMI yli 40kg/m² morbidia obesiteettia eli sairaalloista lihavuutta.

Lihavuuden terveysriski riippuu lihavuuden määrästä sekä rasvakudoksen jakaantumisesta elimistössä. Keskelle vatsaa, eli sisäelimiin ja niiden ympärille kertynyttä rasvaa pidetään vaarallisimpana. Lihavuuden terveyshaittaa ja terveysriskiä voidaan myös arvioida siihen liittyvien liitännäissairauksien vaikeudella ja määrällä. Painon noustessa kantavien nivelien kuorma lisääntyy altistaen nivelrikolle. Diabetes, verenpainetauti, uniapnea ja rasvamaksa ovat tyypillisiä lihavuuden liitännäissairauksia. Liiallinen lihavuus voi liikkumisen vaikeutumisen lisäksi vaikeuttaa keuhkojen ja sydämen toimintaa. Lihavuuden vaikeutuessa elämänlaatu ja toimintakyky laskevat monella eri mekanismilla. Sairaalloinen lihavuus lyhentää elinikää keskimäärin kymmenen vuotta. Keskeisin elinikää lyhentävä tekijä on sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti, joiden riskiä lihavuus lisää.

Miksi lihavuudesta kerrotaan suolitulehduspotilaille? 50 vuotta sitten ei liikapainoisia IBD- potilaita juuri tunnettu. Suolitulehduspotilaat diagnosoitiin nykyistä myöhemmässä vaiheessa pitkään jatkuneen taudin riuduttamina. Nykyisen kaltaista tehokasta lääkitystä ei ollut tarjolla. Hyvinvointi ja hyvä hoito ovat saaneet muutoksen aikaan ja IBD- potilaat ovat kasvaneet muun väestön mittoihin. Työikäisessä väestössä lihavien määrä (BMI yli 30kg/m²) on Suomessa yli 20 %, määrä on enemmän kuin tuplaantunut 40 vuoden aikana. Lihavuudesta on siten tullut myös IBD- potilaille merkittävä liitännäissairaus, joka laskee elämänlaatua ja lyhentää elämää.

Lihavuutta pidetään enenevässä määrin tulehduksellisena sairautena. Merkkinä liiallisen rasvakudoksen lieväasteista tulehduksesta osalla potilasta veren tulehdusarvot saattavat olla koholla, lämpöilyäkin voi olla ja saattaapa ulosteen kalprotektiinikin obesiteetista johtuen nousta, sekoittaen IBD:n aktiivisuuden arviointia tekevää lääkäriä.

Sekä IBD- potilailla että lihavuuspotilailla on todettu muutoksia suolen mikrobistossa. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko suolibakteereiden koostumuksen muutos IBD:n tai lihavuuden syy vai seuraus. Siten ei myöskään osata vielä sanoa, voidaanko mikrobistoa muokkaamalla vaikuttaa näiden tautien hoitoon.

Painon kertyminen elimistöön johtuu energian saannin lisääntymisestä suhteessa energian kulutukseen. Syömme enemmän ja ruokamme energiatiheys, eli rasva ja sokeripitoisuus ovat korkeampi kuin ennen. Fyysistä työtä ja paikasta toiseen liikkumista tarvitaan yhä vähemmän. Elämämme ihanuudella on varjopuolensa.

Painon hallinnassa emme ole keskenämme yhdenvertaisessa asemassa. Kaikkia meitä on rasittamassa länsimainen ruoka ja istuskeleva elämäntyyli. Geneettisistä eroista, ja ehkä myös yksilöllisestä suolen mikrobistosta, johtuen osalla meistä on parempi kyky imuroida ravinnosta energiaa ja varastoida sitä eri puolille kehoa rasvakudoksen muodossa.

Liikunnan lisääminen on varmasti terveydelle edullista, mutta kasvattaa yleensä nälkää samassa suhteessa, jolloin pelkän liikunnan aiheuttama painonlasku jää useimmilla vähäiseksi. Ylipainon keskeisin hoito on ravitsemuksellinen. Ravinnon energiamäärä tulee saada riittävän alhaiseksi – jos ravinnon energiatiheys on riittävän matala, ei ruuan määrää tarvitse juuri vähentää. Toisin sanoen soturin ruokavalio on pikemmin kasvisruokaa kuin pihviä ja makkaraa.

Sairaalloista obesiteettia hoidetaan myös kirurgisesti mahan ohitus- tai typistysleikkauksella. Leikkaus on niin sanotusti viimeinen vaihtoehto, kun muunlaisia vakavia laihdutusyrityksiä on taustalla, mutta painon hallinta ei niiden jälkeen ole yrityksistä huolimatta onnistunut. Leikkaushoidon tulokset ovat olleet hyviä ja oikealla potilasvalinnalla on saatu aikaan sekä elämänlaadun paranemista että kuolleisuuden vähenemistä.

Myös joillekin IBD- potilaille on tehty lihavuusleikkauksia ja osalla potilaista leikkaus on sujunut hyvin. Vielä ei täysin tiedetä, miten lihavuusleikkaus vaikuttaa IBD:n kulkuun. Huolena ainakin Crohn- potilailla on lisääntynyt komplikaatioriski ja mahdollisuus Crohnin taudin aktivoitumiseen uusissa suolisaumoissa. IBD- potilaan runsasta obesiteettia tulee hoitaa aktiivisesti muin kuin kirurgisin keinoin. Ravitsemusterapeutti on tässä paras valmentaja.

Lihavuuden lisääntyminen on jättiluokan ongelma niin yksilötasolla kuin kansanterveydellisestikin. Siihen voi ja pitää vaikuttaa kaikilla eri tasoilla. Elintarvikkeiden verotusta ja maataloustukia voidaan kohdentaa siten, että terveellisen ruuan ostaminen olisi taloudellisestikin kannattavampaa. Kansanterveystyötä ja terveysneuvontaa tulee uupumatta jatkaa. Tärkeimmät ja vaikuttavimmat päätökset tekee lopulta jokainen tässä ja nyt, arjen keskellä päivittäisillä valinnoilla. Tsemppiä itse kullekin arjen koviin päätöksiin!