Reunapaikka Perttu Lahtinen

Perttu Lahtinen

IBD ja liikunta

13.07.2018

Tulehduksellisen suolistosairauden (engl. Inflammatory Bowel Disease, IBD) saaneet henkilöt elävät yhtä vanhoiksi kuin muukin väestö ja kohtaavat ajallaan sydän- ja verisuonitautien riskin, raihnaisuuden ja kaatuilun. Osteoporoosin riski on IBD- potilailla muita suurempi sekä suolitulehduksen että kortisonilääkityksen vuoksi.

Liikunta pidentää ikää, parantaa elämänlaatua ja pärjäämistä erityisesti elämän loppuvaiheissa. Liikkumisen lisääminen vähentävää ennenaikaisen kuoleman riskiä ilmeisesti sydän- ja verisuonisairauksien riskin ja syöpäriskin vähenemisen myötä. Luut vahvistuvat liikkuessa, lihasmassa lisääntyy ja toimintakyky paranee. Liikkuva elämäntapa auttaa pysymään terveempänä läpi elämän, pysymään pystyssä omin jaloin vielä vanhuksenakin, vähentää kaatumisia ja sellaisen sattuessa vähentää lonkkamurtuman riskiä.

Liikunta vähentää myös mahasuolikanavan sairauksien riskiä, kuten ummetusta, divertikuloosia ja sappikivitautia. Liikuntaa harrastamalla voi jopa vähentää syövän riskiä, parhaiten liikunnan vaikutus osoitettu paksusuolen syövässä. Tässäkin porkkana IBD- potilaille, joilla paksusuolisyövän riski on muuta väestöä suurempi.

Immuunijärjestelmäänkin on liikunnalla positiivinen vaikutus. Veressä kiertävät tulehdusvälittäjäaineet vähenevät, kun sisäelimien ympärillä oleva tulehduksellisia ominaisuuksia omaava rasvakudos hupenee. Koliittia sairastavilla hiirillä liikunta vähentää IBD:ssä keskeisestä tulehdusvälittäjäainetta TNF-alfaa.

Väsymys, nivelkivut, vatsakivut tai tiheä ulostamisen tarve saattavat vähentää IBD- potilaan mahdollisuutta ja mielenkiintoa harrastaa liikuntaa. Potilaat saattavat pelätä liikunnan pahentavan suolitaudin oireita. Brittiläisessä 900 potilaan kyselytutkimuksessa 23 % koki liikunnan pahentavan IBD- oireita ja 72 % koki liikunnan helpottavan oireistoa. Olennaista on kuunnella itseänsä ja mitoittaa liikunta omien mieltymysten ja voimavarojen mukaiseksi. Kevyt ja kohtalainen liikunta vaikuttaa olevan turvallista IBD- potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen tulehdusaktiviteetti. Voimakkaan pitkäkestoisen liikunnan vaikutuksista IBD:hen on hyvin vähän tietoa.

Liikunnan aikana verenkierto ohjautuu luurankolihaksille ja mahasuolikanavan verenkierto vähenee. Voimakas ja pitkäkestoinen liikunta ei siksi ole suositeltavaa vaikean suolitaudin pahenemisvaiheen aikana. Remissiotilanteessa maraton on IBD- potilaallekin todennäköisesti turvallista, jos peruskunto vain on riittävällä tasolla.

Vähäisesti liikuntaa harrastavilla on muita suurempi riski sairastua Crohnin tautiin. Tämä saattaa osin selittyä silläkin, että vähemmän liikuntaa harrastavissa on enemmän tupakoitsijoita. Haavaisen koliitin riskiä ei liikunnan vähyyden ole todettu lisäävän. Ei ole varmaa näyttöä siitä, että liikuntaa harrastamalla voisi vähentää Crohnin taudin riskiä. Sen sijaan tupakoimattomuuden tiedetään varmuudella Crohnin taudin puhkeamisen riskiä vähentävän.

Kevyt ja kohtalainen liikunta saattavat vaikuttaa positiivisesti lievän ja keskivaikean IBD:n kulkuun, eli vähentää pahenemisvaiheita. Lisäksi liikunnalla on useita muita IBD- potilaille olennaisia terveysvaikutuksia, kuten mielialaa kohentava vaikutus, unen laatua parantava vaikutus sekä luun mineraalitiheyttä lisäävä vaikutus.

Lääkehoitojen vaihtoehtona ei liikuntaa voi pitää, mutta huolellisella lääkehoidolla rauhoitettu vatsa mahdollistaa aktiivisen liikunnallisen elämän, joka puolestaan lisää terveyttä, onnellisuutta ja mahdollisesti vähentää riskiä saada uutta suolitaudin pahenemisvaihetta.

Liikunnalla on valtavat sekä välittömät että pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset elämänlaatuun ja kestoon. Siksi liikunnan harrastamista voi lämpimästi suositella myös IBD- potilaille. Liikuntaa voi harrastaa säällä kuin säällä, mutta omaa kehoa kannattaa kuunnella. Kaikki liikunta kävelystä triatloniin edistää terveyttä. Eri liikuntamuotoja kokeilemalla jokaiselle varmasti löytyy mieleinen tapa liikkua.