Reunapaikka Perttu Lahtinen

Perttu Lahtinen

Kolonoskopiaan liittyvää kipua voidaan hoitaa monin tavoin

13.08.2018

Suolen seinämän venytys aiheuttaa kipua. Nipistämistä tai neulanpistoa suolen seinämässä ei pysty aistimaan. Paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa suolen seinämän venytys voi johtua joko kaasun kertymisestä suoleen tai tähystimen aiheuttamasta venytyksestä.

Suolen täyttäminen kaasulla on välttämätöntä, sillä ilman kaasutäyttöä suoli on supussa eikä limakalvoa voi tarkastella. Kaasun määrää voidaan tähystäessä kuitenkin säädellä ‒ tähystimellä voi sekä puhaltaa että imeä kaasua. Kaasua voi itsekin päästellä, eikä ilman pidättely ole tähystyksen aikana soveliasta. Häveliäisyydestä kärsivien on hyvä tietää, että tähystimen kautta suoleen laitettu ilma on puhdasta, eikä sen päästäminen aiheuta henkilökunnan pyörtyilyä. Nykyään suoli täytetään useimmiten hiilidioksidilla tavallisen huoneilman sijaan. Hiilidioksidi imeytyy osin verenkiertoon ja poistuu keuhkojen kautta ja näin tähystyksen aikainen ja erityisesti tähystyksen jälkeinen turvotus on vähäisempää.

Paksusuoli on vatsaontelossa melko mutkaisessa asennossa. Tähystyksessä pyritään tähystimellä suoristamaan mutkia ja ikään kuin rypyttämään suolta skoopin ympärille kuin verhoa verhotankoon. Tähystimen jäädessä ylimääräiselle mutkalle aiheutuu kipua. Varsin tavallista on, että tähystyksen alkuvaiheissa noin 30-50cm syvyydessä vasemmalla alavatsalla S-kirjaimen muotoisen sigma-suolen seudussa tähystin kääntyy ensin mutkalle, niin sanotulle alfa-loopille. Tässä vaiheessa painon tai kivun tuntemus alavatsalla on tavallista. Kun tämä mutka saadaan oikaistua taiten tehdyllä kiertoliikkeellä, etenee tähystin yleensä mukavasti suolessa eteenpäin aina umpisuoleen ja ohutsuolen puolellekin asti.  Tähystimen oikaisua helpottaa magneettipaikannin, lisälaite joka on käytettävissä useimmissa tähystysyksiköissä. Paikannin näyttää minkälaisella mutkalla tähystin suolessa on.

Potilaan roolissa olevan henkilön on tärkeää kertoa kivustaan tähystyksen aikana, tällöin tähystäjä voi arvioida tilanteen ja pyrkiä vähentämään suolen kaasutäyttöä tai vähentämään suolen venytystä oikaisemalla tähystimeen mahdollisesti kertynyt lenkki. Potilas voi ennalta ehkäistä kipua tietoisesti rentoutumalla. Vatsanpeitteiden jännittäminen nimittäin lisää painetta suolen seinämässä ja lisää kivun tuntemusta. Tähystimen kuljettaminen suolistossa on selvästi helpompaa, jos vatsa on rento.

Ennen tähystystä laitetaan yleensä suonikanyyli, josta tarvittaessa voidaan laittaa helpottavia lääkkeitä. Nämä lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon ja aiheuttavat sivutuotteena pienen huppelin. Bentsodiatsepiinit auttavat rentouttamaan vatsaa ja vähentävät sitä kautta kivun kokemusta. Opiaatit ovat varsinaisia kipureseptoreihin vaikuttavia lääkkeitä.

Kivun kokeminen tähystyksen aikana on erittäin yksilöllistä. Osa ihmisistä aistii suolen seinämän venytyksen voimakkaammin kuin toiset. Karski karpaasi saattaa olla tähystyksessä kivulias ja hentoisempi henkilö voi hyvin selvitä kolonoskopiasta kivuttomasti ilman lääkkeitä. Koko, ikä, sukupuoli tai mikään muukaan parametri ei auta ennustamaan tähystyksen kivuliaisuutta tai kivuttomuutta.

Kolonoskopia onnistuu yleensä hyvin hereillä tehtynä ‒ nukutuksessa tehtäviä tähystyksiä tarvitaan harvoin. Lapsipotilaat tosin tähystetään nukutettuina. Hereillä tähystäminen on myös turvallisempaa potilaan päästessä kertomaan kivun lisääntymisestä. Nukutukseen sinänsä liittyy aina vähäinen, mutta todellinen riskin lisääntyminen.

Kolonoskopiaan liittyvän kivun hoidossa tähystyshoitajalla on tärkeä rooli. Hoitaja johdattelee potilasta läpi tutkimuksen ja kertoo mitä tapahtuu, tarvittaessa tulkitsee lääkärin muminat ja munkkilatinat. Hoitaja voi tukea suolta painamalla vatsan päältä tähystimen kulun helpottamiseksi ja kivun vähentämiseksi. Hoitajan roolia tähystyksen onnistumisessa ei voi kyllin korostaa.

Lääkärin ja potilaan luottamuksellisella suhteella on myös merkityksensä. Aivan ensimmäiseksi on hyvä saavuttaa yhteinen käsitys siitä, että tähystys on tarpeellinen ja hyödyksi hyvän hoidon suunnittelussa. Tähystäminen edellyttää taitoa ja tuntumaa, jota oppii kokemuksen kautta. IBD-potilaiden tähystyksen hoitaa lähes aina gastroenterologi eli tähystysten erikoislääkäri. Gastroenterologi tekee tähystyksiä käytännössä päivittäin. Tällöin potilas voi parhaiten vakuuttua siitä, että kolonoskopian indikaatio eli syy tehdä tähystys, on pohdittu oikein ja tähystys tehdään teknisesti korkealaatuisesti.

Ja lopuksi. Tähystys on yhteistyötä potilaan, hoitajan ja lääkärin välillä. Tähystykseen liittyvistä peloista, toivomuksista ja kysymyksistä sekä aikaisemmista tähystyskokemuksista kannattaa jutella, jotta saadaan räätälöityä mahdollisimman hyvä tähystyskokemus.