Reunapaikka | Lääkäripalsta - kirjoituksia IBD:stä | Milla-Maria Tauriainen

Milla-Maria Tauriainen

Potilas ja lääkäri eivät pärjää ilman IBD-hoitajaa – missä resurssien lisääminen viipyy?

21.01.2019

Olkoonkin, että kirjoitus saattaa olla provokatorinen, sillä tämä aihe nostattaa nimittäin itselläkin tunteet pintaan. Uskon, että jokainen IBD-potilas haluaa saada parasta mahdollista hoitoa. Samalla uskon, että kaikki haluaisivat hoitaa IBD-potilaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Paras mahdollinen ei ole kohta enää hyvää hoitoa, vaan joudumme tyytymään kohtalaisen hyvään hoitoon. Tämä johtuu siitä, että potilasmäärän ja siten työmäärän lisääntyessä resursseja IBD-hoitoon ei suinkaan ole lisätty samassa suhteessa. Tähän ei pidä suostua!

Tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa – tämä ei ole uutta. IBD-sairauksia on eniten nuorilla ja työikäisillä – tämäkin on kaikille tuttua. IBD aiheuttaa sairauspoissaoloja ja yhteiskunnallisia kustannuksia – myös itsestään selvää. Sairaalahoitoon joutuminen on tavallaan epäonnistumista IBD:n pahenemisvaiheen tunnistamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Varhainen tunnistaminen tapahtuu paremmin, kun IBD-hoitaja on mukana potilasohjauksessa ja hoidon järjestämisessä.

Kuten IBD-hoitajan blogissakin täällä Reunapaikka.fi:llä kerrotaan, IBD-hoitajan toimenkuvaan kuuluu paljon erilaisia tehtäviä. IBD-hoitaja lisää potilaan sekä omaisten tietoa taudista, auttaa ymmärtämään lääkehoidon tärkeyden, kontrollikäyntien merkityksen sekä toimii tukena järjestellessään moniammatillisesti potilaiden asioita. IBD-hoitaja on IBD:n hoidon keskiössä yhdessä potilaan kanssa. Lääkärin työstä on pystytty lohkaisemaan osioita taitavan hoitajan hoidettavaksi (kuten lääketurvallisuuden verikoeseuranta) ja näin saatu lääkärille lisää työaikaa.

Kuinka moni potilas tai lääkäri pärjäisi ilman diabeteshoitajaa? Ei kai tällaista enää nykyaikana voida edes kysyä. Mutta odotetaan kuitenkin, että pärjäisimme ilman kunnollista IBD-hoitajaresurssointia. Toivon, että tässäkin asiassa meillä olisi valoa tunnelin päässä.

Muistan vuosia sitten nuorena erikoistuvana lääkärinä, kuinka paljon itse opin IBD-hoitajalta. IBD-asiantuntija opettaa siis myös toinen toistaan ammattinimikkeestä riippumatta. Voi olla, että itselläni yksi syy koko gastroenterologialle töihin hakeutumiseen ovat olleet esimerkillisesti potilaitaan hoitavat sairaanhoitajat. Edelleen oltuani gastroenterologialla jo pidempään, pohdimme yhdessä IBD-hoitajan kanssa potilaitamme ja heidän parasta mahdollista hoitoaan.

Potilaan voi joskus olla helpompi uskoutua IBD-hoitajalle kuin lääkärille. Ja kynnystä yhteydenottoihin on kevennetty. Yhteydenottojen määrä on entisestään lisääntynyt. IBD-hoitajalla olisi töitä jopa kellon ympäri, mutta työt pitäisi saada tehtyä työtuntien rajoissa – mahdotonta! Sairaalakohtaisesti IBD-hoitajan rooleissa on paljon vaihtelua. Toisaalla IBD-hoitaja on mukana endoskopiatoiminnassakin, toisaalla hän annostelee suonensisäisiä lääkehoitoja gastroenterologian (ja muidenkin alojen) potilaille, toisaalla hänen paikkansa on tiiviisti gastroenterologian poliklinikalla (jossa saattaa olla muidenkin alojen potilaita vastuullaan) ja toisaalla hän on terveyskeskuksessa mukana IBD-hoitopolussa ja terveyskeskuslääkäreiden konsultoitavissa. Ehkä työnkuvien vaihtelu paikkakunnittain vaikeuttaa myös IBD-hoitajan työn merkityksen arviointia. Toisaalta, jos jollakin paikkakunnalla on huono lääkäritilanne, joutuu IBD-hoitaja ottamaan työssään mahdollisesti entistä isompaa vastuuta hoidosta.

IBD-hoitajaresurssointia parantamalla saisimme aikaan säästöjä ja potilaiden hoidon taso parantuisi. Suomessa tehtiin vasta tutkimus, jossa otettiin huomioon IBD-hoitajan työn merkitys ja saavutettavat kustannushyödyt (The impacts of an inflammatory bowel disease nurse specialist on the quality of care and costs in Finland, Scandinavian Journal of Gastroenterology, 2018). Toivonkin, että kaikki jotka ovat mukana sairaanhoitajien virkojen ja koulutuksen päätännässä, olisivat perehtyneet kyseiseen artikkeliin.

Yksittäisen IBD-hoitajan palkkaaminen maksaa noin 50 000€ vuodessa. IBD-hoitajan palkkaamisesta syntyvä säästö on arvioitu tämän yksittäisen tutkimuksen mukaan olevan paikkakuntakohtaisesti 43 300 – 453 600€, hintahaarukka on todella iso. Ymmärtäisin tämän niin, että paikkakunnilla joilla ei ole lainkaan IBD-hoitajaa tai hoitajaresurssointi on selkeästi alimitoitettu, säästö on suurin.

Vaatimalla tai kiukuttelemalla asiat eivät toki muutu. Perustelemalla ehkä, mutta pelkkä mututuntuma ei riitä. Mutta kun konvertoimme esitettävän asian rahaksi ja säästöiksi, luulisi sillä olevan merkitystä.

Nyt kun meillä on näyttöä, että riittävä IBD-hoitajaresurssi säästää rahaa, ei ymmärtääkseni ole enää mitään järjellistä syytä olla lisäämättä IBD-hoitajien koulutukseen pääsemistä ja virkapohjien määrää. Potilas ja lääkäri ymmärtävät kyllä IBD-hoitajan tärkeyden. Toivottavasti asia käsitetään pian myös resurssoinnista päättävissä tahoissa.

Yhteistyöhengessä hyvää uutta vuotta 2019!