Reunapaikka | Lääkäripalsta - kirjoituksia IBD:stä | Milla-Maria Tauriainen

Milla-Maria Tauriainen

Unettomuus ja IBD – onko yhteistä otepintaa?

28.01.2020

Viimeistä viedään. Siis viimeistä Tauriaisen Reunapaikan blogia. Tällä kertaa kirjoitan kyseisestä aiheesta, koska sitä on toivottu. Itselläni on hyvin vähän kokemuspintaa psyykkisten sairauksien hoidon kanssa, enkä myöskään omaa pitkää kokemusta terveyskeskustyön osalta, joten koen unettomuus-aiheeseen tarttumisen jokseenkin vaikeaksi. Korjatkoon vasta 2019 syksyllä julkaistu Käypä Hoito tiedollisia puutteitani! Referoinkin tämänkertaisessa blogissani sitä runsaasti. Kyseinen Käypä Hoito löytyy helposti verkosta maallikonkin luettavaksi, kuten kyseiset hoitosuositukset yleensäkin. Suositan tutustumaan!

Unettomuus kuuluu isomman käsitteen, unihäiriöt alle ja on sen yleisin muoto. IBD on yleinen ja sitä esiintyy noin 50 000:lla henkilöllä Suomessa, ovat unihäiriöt selvästi tätäkin yleisempiä. Ei siis ole ihme, että henkilöllä, jolla on IBD, voi esiintyä unihäiriöitä tai unettomuutta. Nämä tilat voivat olla toisiinsa liitännäisiä tai toisistaan riippumattomia. Aikuisista joka kolmas kärsii ajoittain unettomuusoireista ja heistä 10-15%:lla unettomuus häiritsee normaalia toimintakykyä. Suomessa pitkäaikainen unettomuus vaivaa 12%:a aikuisväestöä. Unettomuus on yleistynyt eniten työikäisillä, ja on yleisempää vuorotyötä tai muutoin epäsäännöllistä työtä tekevien ihmisten keskuudessa.

Keski-ikäisillä unettomuuden riskitekijät, kuten työhön tai parisuhteeseen liittyvät huolet, ovat yleisempiä kuin somaattiseen sairauteen (kuten Crohnin tauti) liittyvät syyt. Täten jos IBD-potilas kärsii unettomuudesta, ei useinkaan ongelmaa voi lähestyä ainoastaan IBD:n hoitoa muokkaamalla.

Jos IBD-potilas ottaa unettomuuden vastaanotolla puheeksi, pitäisi olla aikaa keskustella aiheesta kunnolla. Aika tarkoittaa läsnäoloa, kysymistä, kuuntelemista, ymmärtämistä ja kannustamista. Pitäisi pystyä selvittämään vaivan laatu, siihen johtaneet syyt, sekä tarjota apua vaivaan. Tiedetään, että mitä vähemmän aikaa unettomuudesta keskusteluun on lääkärin vastaanotolla, sen todennäköisemmin vaivaan kirjoitetaan unilääke. On myös hyvä kysymys, kenen pitäisi hoitaa unettomuutta. Jos syynä unettomuuteen ei varsinkaan ole IBD, todennäköisemmin kokonaisvaltaisempi hoitosuhde unettomuuden vuoksi syntyisi muulla kuin gastroenterologian yksikössä.  Tavanomaisesti unettomuuden vuoksi kehotetaankin hakeutumaan terveyskeskukseen, työterveyshoitoon tai vastaavaan. Toteutui hoito missä yksikössä vaan, tulee unettomuuden taustasyy selvittää ja hoidon vastetta seurata.

Krooniseen sairauteen voi liittyä unettomuutta. Kipupotilaista vaihdellen 40-80%:lla on unettomuutta. Varsinkin pahenemisvaiheessa sekä haavaiseen paksusuolen tulehdukseen, että Crohnin tautiin liittyy vatsakipua. Vatsakipujen lisäksi toistuva wc:ssä käynnin tarve yöaikaan varsinkin IBD:n pahenemisvaiheissa häiritsee yöunta. Samoin IBS:n eli ärtyvän paksusuolen oireyhtymän ja unettomuuden välillä on yhteys. Esimerkiksi uniapneaan, levottomien jalkojen oireyhtymään, keuhkoahtaumatautiin, diabetekseen ja muistisairauksiin voi liittyä unettomuutta.

Lisäksi 40%:ssa tapauksia unettomuus liittyy samanaikaiseen mielenterveyden häiriöön tai alkoholi tai lääkkeiden väärinkäyttöön. Sekä nuorilla, että aikuisilla unihäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä.

Unettomuudelle havaittuja riskitekijöitä ovatkin siis naissukupuolen lisäksi geneettiset tekijät (lähisukulaisilla myös unettomuutta), herkkäunisuus, nukkumistottumukset, huonot nukkumisolot, persoonallisuushäiriö, terveydentilan tai elämäntilanteen muutokset, jokin uneen vaikuttava lääkehoito tai piristeet (kuten kahvi, tee, kola- ja energiajuomat, sekä alkoholi), työhön liittyvät tekijät, elämäntavat. Muita asioita, jotka voivat vaikuttaa uneen naisilla, ovat kuukautiset, e-pillereiden käyttö, raskaus, lapsivuodeaika sekä vaihdevuodet.

Hyvin tavallinen unihäiriötä aiheuttava lääkehoito IBD-potilaalla on kortisoni. Unettomuus korostuu suurilla kortisoniannoksilla ja vaiva helpottuu annoksen pienentyessä. Joillakin unihäiriö on niin vaikea, että kortisonihoitoa ei voida toteuttaa siten, kuin on ajateltu. Tapauskohtaisesti on mahdollista käyttää perinteisen kortisonin, metyyliprednisolonin sijaan budesonidia (yleisimmin käytössä astmasuihkeissa), mutta siitäkin voi suurilla annoksilla aiheutua kortisonin haittoja, vaikkakin tämän kortisonin systeemiset haittavaikutukset ovat yleensä vähäisemmät.

Myös joissakin immunosuppressiota aiheuttavissa lääkkeissä, kuten biologisissa lääkehoidossa, infliksimabissa sekä adalimumabissa on haittavaikutusmainintana unettomuus. Toisaalta myös unettomuuden hoidossa käytettäviin bentsodiatsepiineihin voi liittyä unen laadun heikentymistä, koska ne vähentävät syvää unta. Kipulääkehoito voi sekä parantaa, mutta myös aiheuttaa unettomuutta.

Mikä merkitys unettomuudella sitten on? Unettomuus heikentää muistitoimintoja ja ongelmanratkaisukykyä, ja unettomuudesta johtuva väsymys altistaa tapaturmille (jotka entisestään lisääntyvät unettomuuteen tarkoitetun lääkehoidon myötä). Unettomuus on myös yhteydessä lihavuuteen, metaboliseen oireyhtymään, verenpainetautiin, diabetekseen, sepelvaltimotautiin, eteisvärinään, ja kroonisiin kiputiloihin. Unettomuus suurentaa työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen ja masennukseen sairastumisen riskiä, sekä lisää itsemurhariskiä ja kuolleisuutta. Synkimmillään unettomuus on siis erittäin vaikea ja kokonaisvaltaisesti henkilön elämään vaikuttava vaiva.

Kuinka unettomuus vaikuttaa IBD:hen? Ainakin unettomuus lisää stressiä ja stressin lisääntymiseen on liitetty IBD:n paheneminen. Huono yöuni yhdistettynä aktiivin IBD:n tulehdusvälittäjäaineiden aiheuttamaan väsymykseen kuulostaakin noidankehältä.

Miten unettomuutta voidaan ehkäistä? Yleisen terveydentilan ja sairauksien hoito vähentävät unettomuutta. Samoin terveelliset elämäntavat, kuten oikeanlainen liikunta, ravitsemus (ei väsymystä aiheuttavia nopeita hiilihydraatteja lounasaikaan, eikä raskasta ateriaa illalla) ja nautintoaineiden kohtuukäyttö ovat oiva apu unihäiriöiden hoidossa. Parempaan uneen auttaisi koko vuorokauden rytmin pitäminen säännöllisenä, työn ja levon suhteen ymmärtäminen ja vuorokauden toimien (kotityöt, harrastukset, perhe, ystävät) sopiva keskinäinen suhde. Jos osaisimme mennä ajoissa nukkumaan, rentoutua nukkumaan mennessämme, emmekä vatvoisi kaikkia elämän murheita vuoteeseen käydessämme, sekin auttaisi! Lisäksi unilääkityksen rutiininomaista tarpeetonta käyttöä olisi syytä välttää. Apukeinoista riittävään uneen on kirjoitettu Reunapaikalla aikaisemminkin (https://reunapaikka.fi/ibdn-kanssa/huolehdi-riittavasta-ja-kunnollisesta-unesta/).

Unettomuuteen haetaan usein apua lääkäriltä. Tuolloin käydään yleensä keskustelua siihen mahdollisesti johtaneista syistä, unettomuuden aiheuttamista haitoista sekä unihäiriön laadusta. Unettomuus todetaan yleensä pelkän haastattelun perusteella. Haastattelun tukena voidaan käyttää erilaisia lomakkeita. Unihäiriöstä saadaan paljon lisätietoa, jos potilas täyttäisi lisäksi viikon ajan unipäiväkirjaa. Jos unihäiriöstä kärsivä henkilö on ylipainoinen, pienileukainen ja kuorsaa tai pitää nukkuessaan hengitystaukoja, selvitetään uniapnean mahdollisuus. Harvemmin unihäiriön toteamisessa tarvitaan verikokeita tai muita tutkimuksia. Varsinaisia unitutkimuksia on mahdollista toteuttaa erikoissairaanhoidossa tai yksityisissä uniklinikoissa, joihin vaikeat unihäiriöt ohjautuvat hoitoon.

Unettomuuden hoito ei ole vain lääkkeen annostelua – päinvastoin. Unettomuuden hoito on sairaudentilan hoitoa siinä kuin muutkin. Täten hoidossa tärkeää on jatkuvuus, ja hoidon vaikutuksen seuraaminen. Tilapäistä äkillisesti alkanutta unihäiriötä voi lyhytkestoisesti (alle 2 vko) hoitaa tarvittaessa otettavalla unilääkkeellä. Pysyvämpi ratkaisu pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa on kognitiivis-behavioraalinen lähestymistapa, jossa tarkoitus on puuttua unettomuutta aiheuttaviin tekijöihin ja siten hoitaa unettomuutta. Jos yksittäinen lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta unilääkereseptiä potilaalle, jota hän ei tunne, eikä tule ehkä näkemään häntä uudelleen ja muodostamaan potilas-lääkäri-suhdetta, tekee hän sen siksi, että on huolissaan potilaan hoidon jatkuvuudesta ja mahdollisista lääkehaitoista hoitoon liittyen. Eihän IBD:nkään hoitoa aloiteta sopimatta seuraavia jatkokontrolleja hoidon vaikuttavuuden seuraamiseksi. Samaten IBD:ssäkään ei hoideta tautia vain ripulin tai kivun oireenmukaisilla hoidoilla, vaan pyritään hoitamaan niitä oireita aiheuttavaa tautia.

Unettomuuden taustasyy tulee siis tunnistaa ja puuttua siihen. Samoin kuin diabeetikonkin tulee laihduttaa ja liikkua sekä hoitaa itseään oikeanlaisella ravitsemuksella, eikä pelkästään annostella diabeteslääkkeitään. Usein unettomuuden taustalla on esim. hoitamaton ahdistuneisuushäiriö tai masennus. On tietoa, että pienenkin unilääkenannoksen lopettaminen voi parantaa potilaan elämänlaatua – tosin onko asia myös niin, että elämänlaadun parannuttua on pystytty unilääkekin lopettamaan? Unilääkeriippuvuus ja kasvavat lääkeannokset ovat todellinen ongelma. Siksi unilääkkeiden käyttöä suositellaan vain maksimissaan kahden viikon ajaksi. Jos unilääke on ollut kauan käytössä, tulee sen lopetus ohjelmoida hitaasti potilaan kanssa yhdessä siitä sopien. Syynä suurten unilääkeannosten käyttämiseen voi olla taustalla oleva toteamaton ja hoitamaton sairaus, kuten alkoholismi, jonka unilääkkeiden käyttö peittää alleen.

Unilääkevaihtoehtoja on useita, samoin annosteluja. Pääsääntöisesti vanhuksilla käytetään pienempiä annoksia. Jokaisen potilaan kohdalla unilääkehoito räätälöidään yksilöllisesti. Ongelmallisinta on säännöllinen unilääkkeen käyttö, koska isolla osalla potilaista, joilla on säännöllinen unilääkitys, on edelleen uniongelmia, eikä muu hoito ole välttämättä toteutunut. Toisaalta osalla käyttäjistä annostelu on suurempaa kuin annetussa lääkehoito-ohjeessa ja tuolloin lääkkeen käyttö on päihdehakuista tai riippuvuuden hoitoa. Käypä Hoito toteaakin, että ”Potilaiden jatkuva unilääkkeen käyttö ja unilääkereseptien uusiminen ovat tyypillinen ongelma terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa. Jatkuva unilääkkeen käyttö on harvoin aiheellista.” Ajokyvyn arviointi ja kykenevyys ammatissa toimimiseen tulee myös samalla arvioitavaksi, kun unilääkehoitoa toteutetaan.

Unilääkehoito koostuu bentsodiatsepiineista (esim. diatsepaami) ja niiden kaltaisista lääkehoidoista (esim. tsolpideemi), sekä sedaatiota aiheuttavista masennuslääkkeistä (esim. doksepiini, amitriptyliini), sekä melatoniinista ja doksylamiinista. Psykoosilääkkeistä myös ketiapiinia, olantsapiinia ja risperidonia on käytetty erityistapauksissa.

Melatoniinia saa myös reseptivapaasti apteekista. Tehokkaaksi se on todettu aikaerosta johtuvan, mutta ei esim. vuorotyöstä johtuvan unettomuuden hoidossa. Pitkävaikutteinen melatoniini on tehokas kroonisen unettomuuden hoidossa. Melatoniinin annosteluajankohta on illalla aina samaan aikaan.

Yhteenveto: Unettomuus on tavallinen vaiva myös tulehduksellista suolistosairautta sairastavien keskuudessa. Uniongelmat eivät välttämättä suoranaisesti johdu IBD:stä, mutta unettomuus voi pahentaa varsinkin Crohnin tautia. Unettomuuden ja IBD:n yhdessä aiheuttama väsymys vaikuttaa yksilön toimintakykyä heikentäen. Unettomuuden hoito ei saa jäädä pelkän unilääkkeen kirjoittamiseksi, vaan unettomuuden taustasyy tulisi selvittää ja hoidon kohdentua siihen.

Hyviä unia ja onnea vuodelle 2020! Tämä blogisti kiittää ja kumartaa tehden tilaa uudelle blogistille ja hänen esiin nostamilleen IBD-aiheisille jutuille.