Ravitsemusterapeutti Kaisa Seppänen | Reunapaikka

Kaisa Seppänen

Yök, en syö!

06.11.2019

Lasten (ja toki myös aikuistenkin) makumieltymykset voivat olla melko rajoittuneita. Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavien lasten ruokavalio voi olla tavanomaista suppeampi, jos vanhemmat ovat rajoittaneet lapsen syömiä ruokia suolisto-oireiden vuoksi. Jotkut ruoka-aineet voivat tosiaan pahentaa oireita, mutta usein vanhemmat voivat myös rajoittaa IBD-lasten ruoka-ainevalikoimaa vain varmuuden vuoksi. On tärkeää, että ruokavaliota ei rajoiteta turhaan eli kannattaa aina suosia niin monipuolista ruokavaliota kuin vain mahdollista. 

Lasten rohkeus maistella uusia makuja vaihtelee myös yksilöittäin. Jotkut lapset maistavat mielellään mitä tahansa uutta ruokaa, mutta toiset taas eivät suostu millään maistamaan jotain uutta ruokaa. Tällöin voi olla kyse neofobiasta eli pelosta uutta ruokaa kohtaan. Neofobiaa voi esiintyä myös aikuisilla eriasteisina. Neofobia kumpuaa luonnollisesta pelosta, koska entisaikaan ihmiselle on ollut hyödyksi pelätä tuntemattomia ruokia, koska ei ole tiedetty ovatko ne turvallisia. Neofobiastakin voi kuitenkin päästä eroon, kun tarjotaan uusia ruokia pitkäjänteisesti useita kertoja. 

Uuteen makuun tottumiseen ei riitä yksi maistamiskerta, jos ruoka ei ole heti miellyttävän makuista maistajan mielestä. Maistamiskertoja tulee olla jopa 10-20 kertaa, jotta uuteen makuun tottuu. Ruokien tarjoamisessa vaaditaan siis sinnikkyyttä, vaikka voikin tuntua turhauttavalta tarjota aina uudelleen ja uudelleen ruokaa, joka ei ole aiemmin maistunut. Lopulta sitkeä yritys kuitenkin usein palkitaan. 

Ruokaan kannattaa tutustua myös kaikilla asteilla. Jo ennen maistamista ruokaa voi tutkia silmillä eli katselemalla ja kommentoimalla miltä ruoka näyttää? Minkä värinen se on? Entäpä miltä ruoka tuoksuu? Miltä se tuntuu? Ruokaa voi kosketella sormin tai viedä huulille. Kun ruokaa on rohkaistunut maistamaan, niin sitä voi myös kuvailla erilaisin termein. Miltä ruoan rakenne tuntuu eli onko se esimerkiksi kovaa, pehmeää, tahmeaa tai liukasta? Miltä ruoka kuulostaa? Se voi esimerkiksi narskua pureskellessa tai lotista nielaistaessa. 

Ruoan valmistamiseen osallistuminen voi myös houkutella maistamaan uutta ruokaa rohkeammin. Lapsi kannattaa siis ottaa mukaan ruoanlaittoon ja leipomiseen ikätasoisesti. Lapsi voi vaikka pilkkoa vihanneksia, sekoittaa aineksia taikinaan, hämmentää keitosta tai maustaa ruokaa. Vanhempien esimerkillä on myös suuri vaikutus, koska pieni ottaa isosta mallia kaikesta, myös syömisessä. Vanhempienkin on siis suositeltavaa syödä monipuolisesti ja maistella itsekin rohkeasti uusia makuja. Myönteinen ilmapiiri ruokailuissa on tärkeää eli lapsia kannustetaan maistamaan kaikkea ja annetaan myönteistä palautetta onnistumisista. Epäonnistuneista maistamisyrityksistä ei kannata tehdä suurta numeroa vaan jättää ne huomiomatta. Pakottamista ei suositella. Lapsi itse päättää kuinka paljon hän syö ruokaa, aikuinen taas päättää mitä ruokaa tarjotaan. 

Vanhempien lisäksi myös lapsen ikätoverien esimerkki voi kannustaa lasta syömään. Päivähoidossa tai koulussa muiden lasten ympäröimä lapsi voi uskaltaa maistella uusiakin ruokia ihan eri tavalla kuin kotona, vaikka siellä olisi sisaruksiakin. Myös ruokailut tavanomaisesta poikkeavassa paikassa esimerkiksi piknikillä tai metsäretkellä voivat houkutella syömään uudenlaisia ruokia. Ruokien maistamisesta voi myös palkita. Perinteinen palkitsemistaulukko toimii siten, että taulukkoon merkataan aina esimerkiksi ruksi tai liimataan tarra, kun lapsi uskaltaa maistaa jotain uutta ruokaa. Etukäteen sovitaan monenko ruksin/tarran jälkeen lapsi saa palkinnon. Ensimmäinen palkinto on hyvä saavuttaa melko nopeasti eli esimerkiksi kolmen tai viiden maistamiskerran jälkeen, jotta tehtävä ei tunnu mahdottomalta. Tämän jälkeen seuraavat palkinnot voivat olla useamman maistamiskerran päässä eli tehtävä voi vaikeutua asteittain, kun lapsi on ymmärtänyt sen idean. Palkinnon on hyvä olla jotain muuta kuin syötävää eli vaikkapa jotain yhteistä tekemistä kuten uimahallireissu, elokuvissa käynti tai jotain pientä tavaraa kuten uusi värityskirja. 

Loppuun voisin vielä antaa vinkin miten uusia ruokia voi maistella pelin avulla. Kyseessä on niin sanottu maistelupalapeli, jonka säännöt ovat erittäin yksinkertaiset eli melko pienikin lapsi voi osata pelata sitä. Peli valmistellaan siten, että pilkotaan erilaisia maisteltavia ruoka-aineita kuten vihanneksia ja hedelmiä. Lisäksi voi olla myös vaikka ruisleipää. Maisteltavat ruoat asetellaan tavalliselle matalalle lautaselle sektoreittain eli yhdessä sektorissa on aina yhtä maisteltavaa ruoka-ainetta. Sektoreita voi olla vaikkapa 6-8 kappaletta. Lisäksi tarvitaan pelinappula ja noppa. Ensimmäisenä aloittava pelaaja heittää noppaa ja siirtyy silmäluvun osoittaman määrän sektoreita eteenpäin lähtöpisteestä. Jos pelaaja päätyy esimerkiksi kurkkujen kohdalle, tulee pelaajan maistaa yksi kurkun pala. Tämän jälkeen seuraava pelaaja heittää noppaa ja etenee taas nopan osoittaman määrän eteenpäin sektoreissa. Näin peli etenee niin kauan kuin peliä halutaan pelata, ehkäpä jopa siihen asti kun lautanen on tyhjä. Jos jonkun pelissä olevan ruoka-aineen maistaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa, voi ruoka-ainetta vain esimerkiksi haistaa tai nuolaista ja laittaa sen sitten vieressä olevaan tyhjään kulhoon. Pelin tiimellyksessä tulee helposti arkojenkin maistelijoiden maisteltua rohkeasti uusia makuja. Tämän jälkeen pelissä tutut ruoat voivat myös siirtyä helpommin lautaselle ja sieltä suuhun.